Mummin hääpuvussa

Pienen tahattoman blogihiljaisuuden jälkeen pääsen vihdoin kirjoittamaan postauksen, josta olen erityisen innoissani. Sain nimittäin idean, että kokeilisin mummieni sekä äitini hääpukuja ja esittelisin myös ne täällä blogissani. Ensimmäisenä onkin luvassa isäni äidin hääpuku kun olen parhaillaan viettämässä pääsiäistä mummini ja pappani luona Jyväskylän lähellä.

Mummi ja pappa ovat menneet naimisiin 6.7.1963.  Mummillani oli nuorempana ja on ikäisekseen edelleen todella paksut hiukset. Voitteko uskoa, että tuossa hänen hääkampauksessaan ei ole nutturan sisällä mitään valkkia vaan se on tehty kokonaan hänen omista hiuksistaan! Tuota nutturaa reunusti ruusunnupuista tehty seppele. Mummi kertoi, että heidän häitään juhlittiin mummin kotipaikkakunnalla Varkaudessa ravintola Päiviönsaaressa noin 60 vieraan voimin. Hääjuhlassa vieraat lauloivat heille serenadeja, mutta mitään varsinaisia hääleikkejä ei ollut vaan enemmänkin yleistä seurustelua vieraiden kesken. Itse hääjuhla pidettiin ravintolan kabinetissa, mutta tanssimassa käytiin salin puolella, jossa oli myös muita asiakkaita. Kun häävieraat tulivat läheltä niin ruokailu hoitui lähinnä kahvituksena alkumaljoineen, jolloin tarjolla oli voileipäkakun lisäksi hääkakku, muutama kuivakakku ja pikkuleipiä. Häälahjaksi mummi ja pappa saivat kodin käyttötavaraa kuten silitysraudan, sähkövatkaimen, kahvikaluston, pöytäliinoja ja vuodevaatteita. Häämatkalle lähdettiin Lappiin papan siskon Jenkeistä tuomalla hienolla avoautolla.

Tältä tuo mummin puku näytti minun päälläni melkein 55 vuotta myöhemmin. Puku on säilynyt yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka mekon silkki on toki rypistynyt säilytyksessä. Mummin kermanvalkoinen hääpuku koostuu kahdesta osasta eli tuossa alla on duschesse- silkistä tehty yksinkertainen mekko, jonka päälle tulee guipure- pitsistä tehty bolero. Mummi on minua jonkinverran lyhyempi eli hänelle mekko on ollut sopivan mittainen korkojen kanssa ja minulle juuri ja juuri tarpeeksi pitkä ilman kenkiä. Ihastuin mummin puvussa etenkin tuohon kauniiseen pitsiboleroon. Tuli mieleen, että boho- tyylistä pitävien morsiamien yllähän on viime vuosina nähty samantyylisiä pukuja kuin tämä eli kaksiosaisia pukuja nimenomaan pitsisellä yläosalla.

Tässä näkyy vielä tuota pitsin kaunista kuviota sekä nuo boleron selkämyksessä olevat napit. Vaikka itse haluan aivan erityylisen hääpuvun niin olen yllättynyt miten hyvin tämä mummin puku itselleni istui ja olihan tämä todella erityinen hetki saada pukea rakkaan mummin hääpuku ylleen ♥

Onko joku muu kokeillut äitinsä tai mumminsa hääpukua tai jopa valinnut sellaisen omaksi hääpuvukseen?

My "I do" would not be the same without you

Otsikon lause on omistettu kolmelle ihanalle naiselle, joita minulla on ilo ja kunnia kutsua parhaiksi kavereikseni ja kaasoikseni ♥  Nämä tyypit haluankin esitellä myös täällä blogissani, sillä he ovat kuitenkin isossa roolissa niin elämässäni kuin meidän hääpäivässä ja sen suunnittelussa.

Olen tutustunut Emmiin, Siiriin ja Taruun jokaiseen hieman eri aikaan ja eri kautta. Siirin (toinen vasemmalta kuvassa) kanssa olimme aikoinaan useamman vuoden samassa partiossa, mutta lopetettuani kyseisen harrastuksen ylä-asteella jäi myös yhteydenpito kokonaan. Emmin (ensimmäinen vasemmalta) tiesin taas isoskoulutuksesta, mutta emme tuolloin kyllä juurikaan jutelleet keskenämme. Taru puolestaan tuli lukiossa juttelemaan minulle (olimme ehkä jollakin samalla kurssilla?) ja tuolloin oikeastaan meidän porukka muodostui. Tässä jengissä parasta on, että voi olla juuri oma itsensä ja jakaa luottamuksella kaikki mahdolliset asiat. Tällaisista ystävistä osaa olla ihan mielettömän kiitollinen ♥

Itselleni kaasojen valinta ei tuottanut vaikeuksia, silä olin tainnut jo vuosia sitten ilmoittaa tytöille, että jos joskus menen naimisiin niin haluan heidät kaasoikseni. Onneksi kaikki suostuivat! ;)
Vaikka vielä ei ole tarvinnut kaasoja vaivata varsinaisilla hääjärjestelyillä niin on ihanaa kun tietää, että kaikki tulee varmasti sujumaan paremmin kuin hyvin kun nämä leidit ovat ympärillä. Hommaa helpottaa myös se kun kaikki tuntevat toisensa jo entuudestaan niin hyvin, että varmasti uskaltavat sanoa mitä mieltä ovat toisten ehdotuksista häiden suhteen ja kaasojen välinen yhteistyö pelaa takuuvarmasti. Kuten viime postauksessa mainitsinkin niin hauskaa on, että myös Siiri on menossa naimisiin ja heidän häissään minä, Emmi ja Taru olemme kaasoja. Häähumua tulee siis riittämään tässä porukassa tulevina vuosina!

Olisi hauska tietää, että miten teidän muiden kaasovalinnat menivät? Oliko teillekin itsestäänselvää, että ketä pyydätte kaaso(i)ksi? :)