Viimeaikaisia hääpuuhia

Viime aikoina tahti hääasioiden hoitamiseen on vain kiihtynyt, joka tietysti tarkoittaa sitä, että meidän suuri päivää lähenee ihan hurjaa vauhtia! Koska viime viikkoina on häärintamalla tapahtunut ja tulee vielä tapahtumaan melko paljon niin ajattelin tehdä pientä koontia, että millaisten hääasioiden parissa viime viikot ovat menneet.

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna suuntasimme äitini kanssa Turkuun suunnittelemaan floristimme kanssa minun hääkimppuani sekä kaasojen rannekukkia. Floristimme sattui juuri osallistumaan tuolloin ehdottomanani päiväni Hus Lindmanissa pidetyssä pieneen häätapahtumassa, joten palaverimme meni oikein mukavasti hääkakkumaistelun lomassa ja uskon, että ideoistani saatiin kiinni. Kukkasuunnitelmistamme kirjoittelinkin jo tarkemmin täällä.

Vapun jälkeen koitti tammikuusta asti odotettu päivä kun sain hakea hääpukuni White Dressiltä. En tiedä, että onko kyseessä jokin morsianten tyypillinen jännitysmomentti, mutta jostain syystä pelkäsin, että entä jos hääpukuni ei mahtuisikaan päälleni, vaikka liikkeessä ollut sovituskappale oli juuri omaa kokoani. Hassuksi tuon pelkoni teki myös se, että olen pikemminkin laihtunut jokusen kilon tuosta sovituksesta, joten järjellä ajateltuna tietenkin mekko mahtuisi pälleni. Sain siis huokaista helpotuksesta kun mekko sujahti ylleni oikein mallikkaasti. Tosin vähän liiankin, sillä ompelijan kanssa totesimme, että puvussani on vyötärön kohdalla reilusti ylimääräistä kangasta kun ihmettelin, että miksi puku ei istu yhtään niin hyvin sovituskappale. Välisovituksessa viime viikolla vyötärö olikin kavennettu ja nyt olen puvun istuvuuteen todella tyytyväinen. Vielä edessä on helman lyhennyksen viimeistely ja rannelenkkien vaihto. Tein eri ompelimoiden välillä suhteellisen paljon vertailua ja lopulta päädyin viemään mekkoni Ateljee ompelimo Suvi Valanteelle, joka sijaitsee Espoon Tapiolassa. Suvin kokemus juuri hääpukujen korjausompelusta vakuutti minut ja ompelimon sijainti on itselleni kätevä varsinkin kun puvun kanssa joutuu näitä välisovituksia tekemään.

Häidemme viimeinen ilmoittautumispäivä vieraille oli lauantaina 4.5. Aivan valtaosa vieraista oli onneksemme ilmoittautunut tähän mennessä ja vain muutamaa tarvitsi viikonlopun jälkeen muistutella asiasta. Meidän kutsulistalla oli 93 henkilöä, joista kolme ilmoitti, että on estynyt tulemaan eli näillä näkymin meidän häitä juhlitaan 90 vieraan voimin. Nyt voimmekin sitten laittaa vieraiden paikkamerkit tilaukseen!

Muutamia viikkoja sitten päädyimme myös varaamaan vieraille bussikuljetuksen kirkolta juhlapaikalle. Alunperin emme ajatelleet kyytiä varata vaan tilata etukäteen kirkolle tilatakseja. Jossain vaiheessa laitoin kuitenkin ihan mielenkiinnosta tarjouspyynnön tilausajot.net- sivustolle. Muutama alussa tullut tarjous oli sen verran korkea, että sillä hinnalla diili bussikuljetuksesta olisi todellakin jäänyt tekemättä. Saimme kuitenkin yhden erittäin kohtuullisen tarjouksen, jonka vuoksi päätimme bussikyydityksen varata. Olisihan se nimittäin kiva, että vieraat pääsisivät mahdollisimman helposti ja nopeasti juhlapaikalle.

Soitin taannoin vihkipaikkakuntamme kirkkoherranvirastoon kysyäkseni vihkimisen kestosta sekä muista vihkimiseen liittyvistä käytännön asioista. Tässä yhteydessä kävi ilmi, että esteettömyystodistuksen lisäksi meidän pitäisi toimittaa papillemme etukäteen vihkiraamattu omasta kotiseurakunnastamme. Eipä olisi tullut tällainen asia ikinä mieleen jos se ei olisi tuossa yhteydessä tullut esille! Seuraavaksi soitin siis kotiseurakuntaamme, jossa kävimme läpi esteiden tutkintaan liittyviä asioita (olen huomannut, että kyseisestä aiheesta liikkuu Facebookin hääryhmissä melko epämääräistä ja virheellistäkin tietoa) sekä kysyäkseni, että miten saisin meille vihkiraamatun. Sovimmekin, että käyn hakemassa sen viikonloppuna kotikirkkomme vahtimestarilta. Homma hoitui siis lopulta varsin kätevästi, mutta tämä tosiaan kannattaa pitää mielessä jos tiedossa on kirkollinen vihkiminen oman kotiseurakunnan ulkopuolella.

Kuun puolivälissä laitoin tilauksen vetämään Urjalan Makeistukkuun, josta tilasimme muutaman jutun vieraslahjoja varten sekä erilaisia suklaita hääkakun kaveriksi kahvipöytään. Varsinaista karkkibuffettia meille ei siis tule, mutta ajattelin, että kakun lisäksi voisi olla kiva tarjota jotain pientä makeaa. Suklaat olivat tähän mielestäni hyvä, edullinen ja helppo ratkaisu. Tilattavan määrän arvioiminen tuntui sen sijaan aluksi hankalalta. Lopulta päädyimme tilaamaan suklaata 5,5kg, joka tekisi 90 vieraalle reilu 60 grammaa per henki. Uskoisin tämän riittävän hyvin ja mahdolliset ylimääräiset suklaat voi sitten laittaa vielä myöhemmin tarjolle. Täytyy muuten antaa täydet pisteet Urjalan Makeistukulle toimituksen nopeudesta. Tein nimittäin tilauksen keskiviikkona ja torstaina sain jo ilmoituksen, että tuotteet ovat noudettavissa postista.

Tuntuu, että viime aikoina aikaa on vierähtänyt niin paljon eri häihin liittyviä asioita hoitaessa, että tämä postaus ei loppuisi ikinä jos alkaisin erittelemään aivan kaikkea. Näiden lisäksi olemme muun muassa tehneet laskelmat ja ennakkotilauksen häihin tulevista juomista, sopineet vihkikeskustelun ja kirkkoharjoituksen ajankohdan, lyöneet lukkoon kuvauspalaverin kuvaajan kanssa ja tehneet muutamia puuttuvia koristehankintoja. Lisäksi itselleni tarttui eilen mukaan kaupoilta kakkoskengät ja häätuoksu, josta lisää vähän myöhemmin. Tällä viikolla pidämme myös kaasojeni kanssa askarteluillan, jossa viimeistelemme polttarikirjani ja teemme vieraslahjapusseja sekä tuunaamme kylttejä häihin. Onneksi pidän Exceliä näistä kaikista hoidettavista asioista tai muuten jotain varmasti unohtuisi hoitaa ajallaan!

Millaista vaihetta teidän hääsuunnitteluissa eletään?

Rannekorun teettäminen vanhasta sormuksesta

Omien havaintojeni mukaan moni morsian kokee merkitykselliseksi käyttää esimerkiksi äidin tai isoäidin vanhaa korua hääpäivänä. Minä mukaan lukien. Ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta, sillä en varmasti ole yksin sen kanssa, että mielessäni oli ollut jo kauan tietty suvussa kulkenut koru, jota haluaisin hääpäivänä käyttää, mutta en oikein tiennyt, että miten.

Kyseessä on kultainen kuukivisormus, jonka olen saanut rippipäivänäni mummiltani ja jonka hän puolestaan on saanut itse rippilahjaksi omilta isovanhemmiltaan. Koru ei ole enää nykymittapuulla rahallisesti arvokas, mutta tunnearvoa siinä on senkin edestä. Olen jo vuosia halunnut saada tämän aarteeni käyttöön, mutta sormuksen ongelmana on ollut keltakultainen väritys ja ennen kaikkea se, että se ei hyvin pienen kokonsa vuoksi mahtunut kuin pikkusormeeni. Nyt häiden kynnyksellä äitini ehdotti, että voisin teetättää sormuksesta jonkin muun korun, jolloin voisin käyttää sitä häissä ja saada tuon korun muutenkin käyttöön. Innostuin ajatuksesta kovasti ja aloin etsimään netistä inspiraatiota, että miksi koruksi tuo sormus voisikaan muuntautua.

Lopulta päädyin oikeastaan kahteen vaihoehtoon; sormuksesta tulisi joko kaula- tai rannekoru. Koska minulla oli jo hankittuna häihin erittäin mieluinen kaulakoru niin oli helppo tehdä päätös, että sormuksesta tulisi rannekoru. Lukuisten kuvien selailun jälkeen löysin vihdoin sellaisen rannekorun mallin, joka kolahti heti. Rannekorustani tulisi tyylikäs rengas, jonka keskellä komeilisi sormuksen kuukivi ja jonka avoimia päätyjä koristaisivat jonkinlaiset pallurat.

Lähetin kahteen eri kultasepänliikkeeseen kuvat sormuksesta sekä tästä löytämästäni inspiraatiokuvasta ja pyysin tarjouksen hopeisesta rannekorusta. Hintaero näiden kahden liikkeen välillä oli sen verran suuri, että päädyin viemään korun edullisempaan, Kirkkonummella sijaitsevaan RMV-koruun, jonka palveluita perheeni on käyttänyt aiemminkin.

Viime viikolla lähdin hakemaan valmista korua hieman jännityksellä, mutta sain onneksi huokaista helpotuksesta, sillä lopputulos oli jopa vielä hienompi kuin mitä olin odottanut! Koru on ihanan siro ja se sopii hyvin mielestäni niin arki-  kuin juhlakäyttöön. Tuo mummini vanhasta sormuksesta siirretty kuukivi sovitettiin hopeisiin renkaaseen, jonka päädyt muotoiltiin toivomallani tavalla. Sormuksen alkuperäisen kultaisen rungon sain talteen jos sitä haluaa myöhemmin uusiokäyttää johonkin toiseen koruun.

Kaikkiaan korun teettäminen maksoi 150€, joka on mielestäni erittäin kohtuullinen hinta varsinkin ottaen huomioon, että toisessa saamassani tarjouksessa hinta-arvio oli 350-400€. Olen myös kovin iloinen siitä, että sormuksen alkuperäinen omistaja eli mummini piti lopputulotuksesta todella paljon.

Onko lukijoiden joukossa muita morsiamia, jotka aikovat käyttää vanhoja koruja häissään ja onko joku muukin uskaltautunut antamaan niille uuden olomuodon?

Polttarit ysäriteeman hengessä

Olin tiennyt polttareitteni ajankohdan etukäteen muutamaa kuukautta ennen itse päivää. Alunperin minun ei pitänyt saada päivää tietooni, mutta kyseiselle päivälle meinasi tulla niin paha tuplabookkaus, että kaasojen oli pakko paljastaa polttareiden ajankohta. Itseäni tämä paljastuminen ei kyllä haitannut yhtään. Minulla kun kalenteri täyttyy aina sellaista vauhtia, että oli paljon mukavampi suunnitella muuta ohjelmaa kun ajankohta oli tiedossa.

Olin saanut pientä vihjettä polttareitteni teemasta edeltävänä päivänä kun hain postilaatikosta polttarikirjeeni, joka sisälsi pienen runon sekä pakkauslistan. Olin etukäteen hieman miettinyt, että tulenkohan saamaan polttarikirjettä vai en. Kun kirjettä ei sitten alkanut kuulumaan polttariviikolla niin päättelin, että sitä tuskin tulisi ollenkaan. Perjantaina kuitenkin selvisi, että polttarikirjeeni oli ollut jo tiistaista asti meidän postilaatikossa. Minulla oli ollut aivan superkiireinen viikko ja luulin, että Matias olisi käynyt katsomassa postit ja Matias taas luuli, että minä olisin hakenut ne. Tuskin olisin perjantainakaan postilaatikolle suunnannut elleivät kaasot olisi laittaneet kyselyä Matiakselle, että olenko käynyt hakemassa posteja. Pakkaaminen polttareita varten ei ollut suinkaan ainoa ohjelmani perjantai-illalle nimittäin silloin juhlittiin myös ystäväni Sarahin polttareita. Itse osallistuin niihin tosin vain muutaman tunnin ajaksi, kunnes totesin oloni melko huonovointiseksi ja päätin lähteä kotiin parantelemaan seuraavaa päivää varten. Jossain vaiheessa iltaa olin aivan varma, että tulisin oikeasti kunnolla kipeäksi ja epätoivo meinasi jo iskeä pahemman kerran.

Lauantaina heräsin kuitenkin onneksi paremman olon kera ja aloin jännittämään, että milloin polttarini mahtaisivat alkaa. Kello oli ehkä puoli 10 kun kaasoni Emmi, Siiri ja Taru soittivat ovikelloa ja siitä alkoi neiti-elämän hyvästely. Aavisteluni teemasta osui melkolailla oikeaksi ja sain päälleni kerrassaan hurmaavat ysärirytkyt. Matias lähti kuskaamaan meidät päivän ensimmäiseen kohteeseemme ja aavistelin, että jotain aktiviteettia olisi varmaankin luvassa. Päädyimme Helsingin Sörnäisiin EtnoFitness- tanssikoululle, jossa tapasimme koko polttariporukkani. Olin niin onnellinen ja otettu siitä, että kaikki 13 kaasojen välityksellä kutsumaani ystävää olivat päässeet paikalle. Yksi oli tullut varta vasten paikalle Ruotsista asti!

EtnoFitneksellä aktiviteetiksemme paljastui tanssitunti teemaan sopivasti ysärihengessä. Tunnin nimi taisi olla 90's Dance Party. Meillä oli ohjaajana todella hauska Topi, joka onnistui luomaan tunnille ihanan rennon ja vapautuneen tunnelman. Mielestäni oli kivaa, että teimme tunnilla ihan oikeasti tanssikoreografian, jossa oli jonkin verran haastetta, mutta joka ei  ollut ylivoimaisen hankala kellekään. Pääasia oli kuitenkin pitää porukalla hauskaa, vaikka kaikki askeleet eivät olisikaan menneetkään ihan nappiin. Olin toivonut, että polttarini ikuistettaisiin jollain hauskalla tavalla ja tytöt toteuttivat tämän videokuvauksen muodossa eli pitkin päivää kuvailtiin videoklippejä sekä tietysti tuo (UPEA) tanssikoreografia kokonaan. Ystäväni Hannah on luvannut editoida päivästämme tuon videon ja on kyllä ihana ajatus, että kuvien ja muistojen lisäksi saan vielä polttarivideonkin.

Tanssitunnin jälkeen kohotimme koko porukalla skumppalasit ja sain vielä viimeisen asusteen ysärilookkiini. Pakko kommentoida sen verran, että tuo lippis on vanha sisäpiirivitsi ja tytöt olivat tuunanneet siitä tällaisen yksisarvisjuhlahattu-version. Voitte vain kuvitella millaisia katseita tuo viritelmä päivän aikana keräsi ja uhkailin monet kerrat "unohtavani" kyseisen lätsän johonkin kaupungille.

Tytöt olivat askarrelleet minulle ihan mielettömän hienon polttari eli påltzukirjan. Samalla kun suuntasimme ravintolaan lounaalle niin sain alkaa suorittamaan ensimmäistä tehtävää. Kirjassa oli erilaisia kysymyksiä pitkälti tulevaan avioliittoon liittyen, joihin minun piti saada eri neuvonantajilta vastauksia. Neuvonantajista sain erillisen listan ja aloin metsästämään muun muuassa yli 60v pariskuntaa, turistia, henkilöä, jolla on parta ja ratikkamatkustajaa. Muutamaa nihkeää yksilöä lukuunottamatta ihmiset tuntuivat kyllä toimivan ihan mielellään avioliittoneuvojina. Alunperin meidän oli ilmeisesti tarkoitus jatkaa tämän ja erään toisen tehtävän suorittamista puistossa lounaan jälkeen, mutta koska toukokuinen räntäsade yllätti poppoomme niin valtaosan tehtävistä suoritin kauppakeskuksessa sekä hotellillamme.

Matka siis jatkui kohti majapaikkaamme, joka paljastui Helsingin Clarion- hotelliksi. Hotellilla nautiskelimme hetken skumpasta ja jatkoimme polttarikirjan tehtäviä. Tämän jälkeen suuntasimme hotellin katolla sijaitsevalle uima-altaalle sekä saunaosastolle. Ainoa harmituksen aihe oli kurja sää, sillä kauniilla ilmalla uiskentelu ja näkymät olisivat varmasti olleet kivemmat, mutta onneksi hyvä seura kompensoi paljon!

Uinnin ja saunomisen jälkeen aloimme laittautumaan ja minäkin sain vihdoin pukea omat vaatteet päälleni. Kaasot olivat varanneet huoneeseemme jos jonkinlaista pikkuevästä (ja tietenkin sitä toivomaani skumppaa), joista laittautumisen lomassa nautiskelimme. Seuraavaksi suuntasimmekin hotellin lähellä olevaan ravintolaan illalliselle.

Illallisen jälkeen palasimme hotellille ja lähdimme viettämään loppuiltaa Clarionin ihanaan Sky Room- baariin, joka on ihan lempparini. Tuolla on aina kiva tunnelma ja niin hyviä drinkkejä! Ja näköalat ovat tietysti myös iso plussa. Yön mittaan ihmiset suuntasivat omaan tahtiin hotellihuoneisiin nukkumaan ja viimeisen porukan kanssa lähdimme yöpuulle kello kahden aikaan kun baari sulkeutui.

Oli todella kiva, että porukastamme kaikki jäivät Clarioniin yöksi, sillä seuraavana aamuna näimme vielä koko poppoon kanssa hotellin aamupalalla, jonka jälkeen jokainen lähti omaan tahtiin kohti kotia. Me suuntasimme kaasoni Emmin kanssa aamulla vielä hotellin uima-altaalle, jonka koin olleen polttareitteni kirsikka kakun päällä, sillä sunnuntaina sää oli ihanan aurinkoinen ja nyt uima-altaalta pääsi ihailemaan maisemia ihan eri tavalla. Uinnin jälkeen pakkailimme kaasojen kanssa tavaroita ja ehdimme hetken vielä lekotellakin ennen kuin oli aika luovuttaa hotellihuone ja astua polttarikuplasta takaisin arkeen. Huoneessa vielä ollessamme minut valtasi niin suuri kiitollisuuden tunne siitä mitä kaikkea minulle oltiin järjestetty ja että kaikki lähimmät ystäväni olivat päässeet osaksi päivääni, että itkuhan siinä liikutuksesta tuli.

Kiitos siis vielä meidän mahtavalle porukalle ja ennen kaikkea maailman parhaille kaasoilleni Emmille, Siirille ja Tarulle ♥

Hääpäivän asusteet

Nyt kun olen saanut kotiutettua lähes kaikki hääpäivän asusteeni niin ajattelin esitellä täällä, että millainen yhdistelmä näistä oikein muodostuu. Vielä en tosin ole mallaillut näitä kaikkia yhdessä parhaillaan ompelijalla työn alla olevan pukuni kanssa. Haluan kuitenkin uskoa, että näistä muodostuu yhdessä oikein kiva kokonaisuus.

 Hunnun kohdalla mietin pitkään, että keskittyisinkö metsästämään sitä hääkirppareilta, mutta päädyin lopulta hankkimaan sen mekon yhteydessä White Dressistä. Halusin kuitenkin sovittaa huntua mekon kanssa ennen ostopäätöstä ja varmistaa, että väri ja malli varmasti miellyttävät itseä. Minulla on nimittäin aika pieni ja kapea pää ja pelkistä kuvista esimerkiksi hunnun leveyttä on vaikea arvioida. En halunnut siis, että huntu peittää huppumaisesti liikaa päästäni. Kokeilin useampaa erilaista huntua ja tulin siihen tulokseen, että parhaiten pukuni kanssa sopi hyvin yksinkertainen pitkähkö huntu. Huntu laskeutuu häämekkoni helman päälle, mutta ei tule siitä kuitenkaan yli.

Hääkoruista minulla oli jonkinlainen visio, mutta ei kuitenkaan mitään ehdottoman selkeää. Korvakoruiksi halusin jotkut muut kuin nappikorvikset eli ne saisivat hieman roikkua, mutta eivät liikaa. Olen aina pitänyt koruissa pisaran muodosta, joten se olikin melko selkeä ennakkosuosikki. Tammikuun Love Me Do- messuilla bongasin nopeasti kiinnostavan pisteen, jossa oli paljon kauniita koruja. Iskin silmäni juurikin pisaranmallisiin korviksiin ja vertailu muiden mallien kanssa vahvisti ajatukseni juuri tästä pisaran muodosta. Korvikset lähtivät siis matkaan ja aivan sattumalta samoilla messuilla Ateljé Aarian pisteellä huomioni kiinnittyi kauniisiin kaulakoruihin. Ihastuin tähän niin ikään pisaran malliseen kaulakoruun, joka oli tarpeeksi siro ja sopi ihanasti yhteen löytämieni korvisten kanssa. Siinä mielessä hyvä, että molemmat korut löytyivät samalla kertaa messuilla niin niitä pääsi mallaamaan helposti yhteen. Nämä korut ovat myös siitä kivoja, että ne käyvät mielestäni hyvin juhlakoruina myös omien häiden jälkeen. Käsikoruna minulla tulee olemaan mummini vanhasta sormuksesta teetetty rannekoru, joka on parhaillaan kultasepällä tekeillä. Kerron tuosta prosessista tarkemmin kunhan saan hakea valmiin korun kotiin.

Sukkanauha ei ollut itselläni kovinkaan suuren panostuksen kohteena. Olimme saaneet Vanajanlinnan Häätapahtuma With Loven goodiebagin mukana Lisa Charmelin kauniin sukkanauhan ja ajattelin, että en edes lähde aktiivisesti etsimään muuta tilalle. Pidin kuitenkin esimerkiksi häämessuilla silmäni auki ja päätin, että jos ihastuisin johonkin muuhun sukkanauhaan enemmän niin voisin hankkia sellaisen. Lopulta kuitenkin päädyin siihen, että tulen laittamaan tämän lahjaksi saadun sukkanauhan, joka on tarpeeksi mukava päällä ja ajaa asiansa varmasti mainiosti. 

Hääkenkäni olenkin jo esitellyt tarkemmin tässä postauksessa. Olen ajanut kenkiä sisään lähinnä kotona siivotessani ja yhden kerran nämä ovat päässeet jo tositoimiin työpaikkani pikkujouluissa. Vielä kuitenkin haluaisin näitä joissain juhlissa ennen häitä käyttää, jotta ne ehtisivät muotoutua paremmin jalkaan. Näiden korkkareiden rinnalle hankin varakengiksi aivan perus ballerinat jos jossain vaiheessa iltaa jalat väsyvät liikaa.

Häälaukkuni hankinta osoitti, että hääblogien kiistattomat hyödyt on jälleen todistettu. Olin nimittäin jo melko pitkään etsiskellyt sopivaa häälaukkua löytämättä mieluisaa. Olin asettanut häälaukulle melko pienen, 30 euron budjetin, sillä ajattelin, että todennäköisesti tulisin laittamaan laukun kiertoon häiden jälkeen. Bongasin Kristan hääblogista hänen häälaukun hankinnastaan kertovan postauksen, jossa hän oli arponut kahden laukun välillä. Krista oli päätynyt itse lopulta hyvinkin erilaiseen laukkuun, mutta ystävällisesti laittanut postaukseen linkin toisen vaihtoehdon myyntilmoitukseen, joka oli Tori.fi:ssä myynnissä. Klikkasin tuota linkkiä oikeastaan ihan vain mielenkiinnosta, mutta kävikin niin, että ihastuin kyseiseen laukkuun kovasti. Tässä laukussa minua viehätti ennen kaikkea söpö rusetti ja tarpeeksi suuri koko eli tähän mahtuu helposti kaikki hääpäivän tärkeimmät tykötarpeet. Hintaa tälle laukulle tuli postikuluineen 21€ eli ei paha!