Meidän potrettikuvia

Kun saavuimme juhlapaikalle niin livahdimme Matiaksen ja kuvaajan kanssa samantien ottamaan potrettikuvia ennen onnitteluja ja alkumaljoja. Vaikka kuvauksen ajankohta tiesi vieraille jonkin verran odottamista niin meille oli tärkeää nähdä toisemme ensimmäistä kertaa hääpäivänä vasta kirkossa, joten potrettikuvien ottaminen ennen vihkimistä ei ollut meillä vaihtoehtona. Vierastimme molemmat myös ajatusta first look- kuvista tilanteen potentiaalisen teennäisyyden vuoksi. Omaan kriittisyyteni vaikutti myös muiden morsianten kokemukset tuollaisesta kuvauksesta ja se, että olen nähnyt vain muutaman mielestäni oikeasti onnistuneen first look- kuvan.

Meille oli alusta lähtien selvää, että tulisimme ottamaan nuo potretit hääpaikkamme upeassa puutarhassa. Tämä oli tietenkin myös sen vuoksi kätevää, että ylimääräistä aikaa ei kuluisi matkoihin. Meidän ottaessa kuvia, vieraamme saivat oleilla joko kartanon etupihalla tai sisätiloissa, mutta olimme pyytäneet seremoniamestaria ilmoittamaan, että kukaan ei vielä tulisi takapihalle, jotta saisimme rauhan kuvien ottamiseen. Tämä toimikin oikein hyvin ja meidän kuvauksen ajan vieraille oli tarjolla hanallisissa lasitonkissa yksi alkoholillinen booli, yksi alkoholiton booli sekä Fentimansin limsoja.

Niin potrettien kuin muidenkin kuvien suhteen meillä oli toiveena kesäinen ja valoisa kuvaustyyli. Halusimme, että niistä välittyisi aurinkoisen kesäpäivän tunnelma ja olinkin kuvauspalaverissa kertonut, että en pidä liian kontrastisista tai synkeän sävyisistä valokuvista.

Kuvauspalaverissa annoin myös kuvaajallemme Jonille nivaskan inspiraatiokuvia, joissa oli sellaisia kuvakulmia, poseerauksia ja paikkoja kartanon pihalta, joihin olimme tykästyneet. Vastaavan olin tehnyt myös minun ja kaasojeni potrettikuvia varten. Ajattelin, että tämä avittaisi kuvaustilanteen sujuvuutta kun aikaa ei menisi liikaa ylimääräiseen pallotteluun, että minkäslainen kuva otettaisiin seuraavaksi. Kaasoni Taru, joka avusti kuvauksissamme selailikin kuvien oton aikana tuota vihkosta ja teki ehdotuksia seuraavaksi otokseksi. Tämä oli todella hyvä juttu siinä mielessä, että itse en olisi tuossa tilanteessa muistanut montakaan noista inspiskuvista, mutta juuri niiden pohjalta otetut kuvat ovat omia suosikkejani näistä meidän potreteista. Nyt kuvat saavatkin puhua puolestaan, mutta täytyypä vielä todeta, että olemme näihin ihan mielettömän tyytyväisiä!

 Muutamat potretit nappasimme vielä illansuussa. Vaikka näistäkin tuli ihan onnistuneita niin pidän kuitenkin huomattavasti enemmän noista päivällä otetuista kuvista. Lisäksi näitä iltakuvauksia häiritsi jonkin verran kiire, sillä olimme aikataulusta melko pahasti jäljessä tuossa vaiheessa, joten näiden kuvien ottamiseen emme tainneet käyttää kuin kymmenisen minuuttia aikaa.

 Sellainen kuvapläjäys tähän väliin. Seuraavaksi esittelyyn pääseekin meidän juhlapaikan koristeet ja muut yksityiskohdat.

P.S. Sain tehtyä vihdoin blogille uuden bannerin lähes kolmen vuoden hääbloggaamisen jälkeen :D Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan!

Kuvat: Joni Alhonen (JA-Media)

Halauksia, kuplivaa ja kuvia - hääjuhla alkaa

Meidän potrettikuvauksen jälkeen vieraamme pyydettiin kartanon takapihalle. Halusimme ehdottomasti hyödyntää paikan upeaa puutarhaa muutenkin kun vain potrettikuviin ja yleiseen hengailuun, joten päätimme, että se olisi oiva paikka onnitteluille, alkumaljoille ja yhteiskuville.

Onnittelujono oli mielestäni ihana. Oli kivaa päästä vaihtamaan edes muutama sana heti alkuun jokaisen vieraan kanssa ja tunnelma oli vain jotenkin niin lämmin ja iloinen. Kuvaajamme Joni on mielestäni onnistunut vangitsemaan myös näihin kuviin juuri tuon fiiliksen. Olen kuullut viime aikoina jonkin verran pohdintaa siitä, että onko hääparin vanhempien paikka enää nykypäivänä seisoa hääparin rinnalla onniteltavina. Minulle oli itsestäänselvyys, että myös vanhempamme tulevat onniteltaviksi, sillä kyseessä on suuri päivä myös heille ja pidän tämän kaltaisista perinteistä. Vähän sama kuin minulle oli ehdottoman tärkeää, että isäni saattoi minut kirkossa alttarille enkä näe tuossakaan perinteessä mitään omistussuhteen vaihtoon viittaavaa vaan kauniin eleen.

Onnitteluiden jälkeen isäni nosti meille maljan. Jutustelimme vieraiden kanssa hetken puutarhassa, jonka jälkeen kuvaaja otti koko joukosta yhteiskuvan dronella. Tuo ilmasta käsin otettu yhteiskuva oli mielestäni todella onnistunut ja siinä näkyi hyvin kaikki vieraat. Tämän jälkeen olimme etukäteen jakaneet erilaisia ryhmiä, joiden kanssa halusimme ottaa yhteiskuvan, esimerkiksi "sulhasen perhe" ja "isovanhemmat", kuitenkin niin, että jokainen vieras oli vähintään yhdessä ryhmässä. Seremoniamestari kuulutti aina kuvattavan ryhmän ja kehotti jo seuraaviakin valmistautumaan, jolloin kuvaus meni todella sutjakkaasti. Enää myöhemmin tämä olisi ollut hankalampi toteuttaa kun vieraita olisi saanut kalastella kuviin pitkin juhlatilaa ja puutarhaa.

 Miten teillä on toteutettu tai miten olette ajatelleet toteuttaa onnittelut häissänne?

Potrettikuvat kaasojen ja bestmanien kanssa

Säästääksemme aikaa ja minimoidaksemme vieraiden odotuttamisajan, olimme sopineet, että minusta ja kaasoista otettaisiin potrettikuvat Furuvikin Kartanolla ennen vihkimistä. Tämä olikin varsin hyvä päätös ja meidän kuvaushetki oli jotenkin ihanan hauska ja rentouttava, joten pystyin unohtamaan edes hetkeksi edessä häämöttävän vihkimisen aiheuttaman jännityksen.

Samantyylinen, mutta hieman lyhyempi kuvaussessio oli sovittu myös Matiakselle ja bestmaneille ennen vihkimistä. Olimme miettineet, että poikien kuvaukseen olisi kiva saada jokin muu ympäristö kuin kartanon puutarha ja nopeasti päädyimmekin siihen, että nuo kuvat voitaisiin ottaa Paraisten keskustassa olevalla söpöllä kävelykadulla, jonka kautta Matias ja bestmanit olisivat jokatapauksessa kävelleet matkalla kirkolle. Näistä kuvista tulikin mielestäni todella kivoja ja pojilla näytti myöskin olleen hauskaa!

Minun ja Matiaksen kahdenkeskisten potrettien jälkeen otimme myös koko kaaso- ja bestman porukan kanssa muutamat yhteiskuvat ennen onnitteluita ja alkumaljaa.

Näitä kuvia katsoessa tulee aina niin hyvä mieli ja pintaan nousee ennen kaikkea kiitollisuus siitä miten mahtavia ystäviä meillä onkaan ♥

Morsiamen häälook - kampaus ja meikki

Hääpäivän lookista kampauksen ja meikin osalta minulla oli jo melko varhain jonkinlainen visio, joka kuitenkin hieman muokkautui matkan varrella. Kihlajaistemme jälkeen ajattelin, että haluaisin myös hääkampaukseni olevan jokin korkeahko kiharainen nutturakampaus. Kuitenkin muutama vuosi sitten ystäviemme häihin kävin laittamassa hiukseni todella sileälle ja kireälle niskanutturalle ja totesin, että pidän sittenkin niskanutturan tuomasta hienostuneemmasta lookista enemmän. Kuitenkaan omiin häihin en halunnut yhtä siloiteltua kampausta vaan se saisi olla hieman "romanttisempi" olematta kuitenkaan liian sotkuinen kiharakasa. Lopulta Pinterest- selailuni tuottivatkin tulosta ja löysin yhden todella hyvän esimerkkikuvan kivasta nutturasta. Päätin siis, että tuota kuvaa näyttäisin koekampauksessani. Oma kampaajani kuitenkin teki mielestäni hyvän pointin sanoessaan, että aivan keskellä niskaa oleva nuttura ei välttämättä näytä edestäpäin katsottuna niin kivalta, sillä niska peittää ison osan nutturasta. Siispä päädyin siihen, että nuttura olisi selkeästi enemmän toisella sivulla, joka oli myös hiuskoristetta varten todella hyvä ratkaisu, sillä halusin nutturani viereen aitoja kukkia.

Meikin suhteen tiesin haluavani etenkin heleän meikkipohjan, voimakkaan silmämeikin ja PALJON ripsiä. Minullahan on jatkuvasti ripsienpidennykset, mutta niiden lisäksi halusin häämeikkiin vielä irtoripsitupsuja.  Luomivärien sävyiksi olin miettinyt lähinnä kullan ja kuparin sävyjä, sillä ajattelin niiden korostavan parhaiten tummansinisiä silmiäni. Tämän lisäksi toiveissani oli helmiäinen luomiväri liikkuvalle luomelle, sillä en halunnut liian mattaista ilmettä. Olin löytänyt etukäteen muutaman värimaailmaltaan kivan silmämeikkikuvan, mutta en ehkä mitään sellaista, joka olisi ollut omasta mielestäni ihan täydellinen. Onneksi ideastani saatiin kuitenkin jo koemeikissä hyvin kiinni.

Hääkampauksesta ja meikistäni (kuten myös kaasojeni meikeistä) vastasi Irina Arvokas, jota en vain voi liiaksi kehua! Vakuutuin Irinan taidoista alunperin bongattuani hänet Instasta ja myöhemmin vielä monen muun hääbloggarin suosituksesta. Oli myös plussaa, että hän pystyisi tehdä sekä meikin että kampauksen, sillä halusin, että tekijällä olisi mahdollisuus tulla hääaamuna hotellihuoneeseemme eikä meidän tarvitsisi lähteä muualle laittautumaan. Monet kyllä tarjoavat sekä meikin että kampauksen tekoa, mutta eri tekijöiden portfolioita selaillessani törmäsin monta kertaa siihen ongelmaan, että pidin kädenjäljestä joko meikin tai kampauksen suhteen, mutta en molempien. Irinan tyylissä nämä kummatkin natsasivat omaan makuuni, joten valinta oli aika selvä ja tein varauksen Irinalle jo reilusti yli vuosi ennen häitä. Lisäksi arvostin sitä, että Irinalla koevedos meikistä ja kampauksesta oli juuri sellainen kuin hääpäivänä, sillä monesti etenkin kampaukset ovat koeversioissa "jotain vähän sinnepäin" eikä lopullista tulosta välttämättä hahmota kovinkaan hyvin.

Kuten varmaan tässä onkin käynyt jo ilmi niin olin sekä häämeikkiini että kampaukseen aivan valtavan tyytyväinen ja minulla oli koko ajan todella kova luotto Irinan taitoihin. Näytin mielestäni voimakkaasta silmämeikistä huolimatta hääpäivänä itseltäni, mutta siltä kaikkein parhaimmalta versiolta ja eikö se ole juuri sitä mitä jokainen morsian hääpäivänään toivoo? Sekä meikki että kampaus pysyi hääpäivänä hyvin aivan yöhön asti ja ainoat korjailut taisivat olla muutama lakkasuihkaus hiuksiin ja huulimeikkiä kävin ehostamassa kerran.

Morsiamen häälook - mekko ja asusteet

*Postaus on hääpuvun osalta yhteistyö White Dressin kanssa*

Kuten tässä postauksessa viime talvena kerroinkin, hääpukuni löytyi lopulta Helsingin Stockmannin yläkerrassa sijaitsevasta White Dress- hääpukuliikkeestä Pronoviaksen mallistosta. Kun aloin etsimään hääpukua niin kahdesta asiasta olin varma. En halunnut niin sanottua prinsessa-mallista mekkoa enkä olkaimetonta pukua (ja minun hääpukunihan oli lopulta näitä kumpaakin). Olin siis lähtökohtaisesti aivan vakuuttunut siitä, että tulisin haluamaan vartalonmyötäisen puvun, jossa kurvini pääsisivät oikeuksiinsa. Kyse ei loppujen lopuksi ollut siitä etteikö tuollainen mekkomalli olisi sopinutkaan minulle vaan ennemminkin siitä, että en saanut noissa puvuissa sitä kuuluisaa morsian- fiilistä.

Se, että päätin ylipäänsä sovittaa hääpukuani oli osittain vitsikin. Olin kyllä todella tykästynyt off shoulders- mallisiin pukuihin ja mielestäni tässä puvussa oli ihan täydellinen yläosa, mutta helman osalta tämä ei vastannut yhtään sitä mitä olin etsimässä. Sovitinkin tätä pukua lähinnä sillä ajatuksella, että halusin nähdä miten yläosa sopisi ylleni ja ajattelin myös, että annetaan nyt sitten seurueeni nähdä minut tällaisessa kunnon tylliunelmassa mistä he olivat puhuneetkin.

Hetken aikaa mekossa oltuani aloin kuitenkin ihastumaan siihen todella kovasti. Ensimmäistä kertaa minulla oli sellainen olo, että tämä mekko on nimenomaan HÄÄpuku. Ihastuin myös siihen pieneen yksityiskohtaan puvussa, että nuo off shoulder- olkaimet olivat irrotettavat, joten mekolle sai helposti kaksi erilaista ilmettä. Otin olkaimet pois esimerkiksi onnittelujen ajaksi, sillä ihmisiä halaillessa ne olisivat muuten lähteneet samantien irti. Jos siis olisin halunnut pitää olkaimia koko illan niin olisin ehdottomasti ommelluttanut ne mekkoon, sillä nyt ne olivat kiinni vain pienillä neppareilla. Kokonaan taisin irrottaa olkaimet hääkakun leikkaamisen jälkeen.

Sen verran on kyllä pakko sanoa, että käytännöllisyyden huipentuma tämä mekko ei ollut valtavan helman vuoksi, mutta silti niin ihana, että ei kyllä kaduta ollenkaan! Helmaa sen sijaan olisi voinut lyhentää vähän enemmän näin jälkikäteen ajateltuna. Hyvä puoli tuossa valtavassa laahuksessa oli näyttävyyden lisäksi, että se pysyi lähes koko ajan kauniin näköisenä. Monissa sovittamissani mekoissa nimittäin kyllä oli upea laahus, mutta kävellessä ne menivät välittömästi niin epämääräiseen myttyyn, että tuntui kuin laahuksen pointti olisi kadonnut kokonaan. Tässä puvussa tuota ongelmaa ei onneksi ollut. Mekon laahus näkyy parhaiten näissä vihkimistä käsittelevän postauksen kuvissa.

Hääpäivän asusteet esittelinkin tarkemmin tässä postauksessa. Minulla oli siis simppeli pitkä huntu, jonka otin pois alkumaljojen ja onnitteluiden jälkeen. Kenkinä minulla olivat ihanat Minna Parikan vaaleanpunaisella glitterillä kuorrutetut Raquelit, jotka kuitenkin vaihdoin ballerinoihin jonkin ajan jälkeen jalkani rasitusmurtuman takia. Onneksi nuo Parikat pääsevät kunnolla käyttöön myöhemmin!
 

Koruina minulla oli perintösormuksesta alunperin teetetty rannekoru sekä astetta kimaltavammat kaulakoru ja korvikset. Sekä tietenkin sormukset! Nämä olivat mielestäni juuri sopiva yhdistelmä pukuni kanssa, sillä yläosan avonaisuus kaipasi ehdottomasti jotain kaulakorua ja korvikset erottuivat kauniisti hiusteni ollessa kiinni.