maanantai 23. tammikuuta 2017

Fiiliksiä Love Me Do:sta

Ajattelin näin heti tuoreeltaan kirjoitella omia fiiliksiäni Love Me Do- häätapahtumasta kun kaikki on vielä hyvin muistissa. Nämä olivat omalla kohdallani ensimmäiset häämessut ja matkassa oli myös kaksi kaveriani. Love Me Do järjestettiin siis viime viikonloppuna Helsingissä Kaapelitehtaalla ja itselläni oli melko korkeat odotukset tämän tapahtuman suhteen, sillä olin kuullut siitä paljon kehuja.

Suuntasimme tapahtumaan hieman klo 12 jälkeen lauantaina ja menimme oikeastaan heti katsomaan puoli yhdeltä alkanutta kansainvälistä hääpukumuotinäytöstä. Pahoittelut tästä hieman huonolaatuisesta kuvasta. Vaikka istuimme näytöksessä toisessa rivissä niin kuvia oli silti hankala ottaa ihmisten päiden yli. Bongasin muotinäytöksestä muutaman kauniin puvun, mutta täytyy sanoa, että muutoin se oli hieman pettymys. Mielestäni näytökseen valituista puvuista monet olivat aika mauttomia ja omaan makuuni liian täynnä kimalletta. Ymmärrän kyllä, että kimaltelevat puvut ovat näyttäviä parrasvaloissa, mutta monen puvun kohdalla mietin, että kuka ihme tuollaisen pukisi oikeasti hääpäivänä ylleen. Samoilla linjoilla tuntui olevan moni, joiden kanssa olen tuosta näytöksestä jutellut.

Vierailimme tapahtumassa tosiaan heti ensimmäisenä messupäivänä lauantaina ja vähän jännitti, että olisiko ihmisiä liiaksi asti kun kyseessä tosiaan on ilmainen häätapahtuma eli sisäänpääsymaksua ei ollut. Tämä oli kuitenkin turha pelko, sillä vaikka muitakin hääfiilistelijöitä oli paikalla paljon niin sekaan mahtui todella hyvin.

Tapahtumassa oli aika monia catering- ja leipomoyrityksiä ja yhdellä standilla pääsi maistamaan kolmea erilaista hääkakkuvaihtoehtoa, joka oli mielestäni kivaa. Olisin ehkä odottanut muiltakin catering-firmoilta enemmän maistiasia vaikka yhdestä yrityksensä erikoisuudesta. Ainakin omasta mielestäni tämä auttaisi yrityksiä jäämään potentiaalisten asiakkaiden mieleen paremmin. Jokatapauksessa varsinkin nämä yllä näkyvät pisteet olivat kauniita ja ehkä joku sai niistä inspiraatiota omaan hääkakkuunsa ja muiden herkkujen esillepanoon :)

Ihastuin tähän valokuvaaja Annabella Antaksen simppeliin messustandiin ja muutenkin hänen ottamiinsa hääkuviin. Tämä on mielestäni messujen parasta antia kun löytää eri palveluntarjoajia ja saa heidän yhteystietojaan ylös.

Messuilla oli esillä paljon hääpukuja, joista osa oli siellä ihan myynnissä. Itse en ehkä haluaisi sovittaa hääpukua hälyisien messujen keskellä, mutta tapahtumassa näkyi kyllä hyviä tarjouksia puvuista. Harmi, että suurin osa mekoista ei ollut mallinukkejen päällä vaan rekeissä, jolloin niitä oli luonnollisesti vaikeampi katsella. Itse tykästyin muutamaan pukuun messuilla ja ainakin tuo alempi Niinattaren pisteellä ollut puku oli todella kaunis.

Tämä taisi olla Amoriini somistevuokraamon piste, joka oli mielestäni todella kivasti toteutettu. Tuollaiset valokirjaimet voisin kuvitella myös meidän häihimme ja mielestäni on kätevää, että sellaiset voi ostamisen sijaan vuokrata häitä varten.

Messutilan toisesta kerroksesta löytyi muutama pöytä erilaisia kattauksia, joista sai äänestää suosikkiaan. Tämä yllä näkyvä pöytä oli ehdottomasti oma suosikkini ja oikeastaan ainoa, josta pidin. Olin odottanut näitä kattauksia todella paljon ja täytyy myöntää, että olin hieman pettynyt tähän osioon. Olisin toivonut ehkä omaperäisempiä kattauksia ja enemmän uusia ideoita.

Kauneimmat ja inspiroivimmat standit messuilla olivat mielestäni graafista suunnittelua tarjoavien yritysten pisteet. Meidän häitämme ajatellen tuo hääkutsujen Sea of Love-seinä oli inspiroiva, sillä haluaisimme meriteeman näkyvän myös kutsuissa.

 Tässä olivat omat suosikkini hääkimppu-kilpailusta. Etenkin tuo alla oleva kimppu on mielestäni todella kaunis.

Mitkä fiilikset itselleni sitten jäivät messuista kokonaisuudessaan? Ehkä päällimmäinen ajatus on, että ne olivat ihan kivat, mutta eivät täyttäneet odotuksiani aivan toivotulla tavalla. Olisin ehkä itse kaivannut enemmän uusia ideoita. En tiedä johtuuko kriittisyyteni siitä, että olen kahlaillut niin paljon esimerkiksi Pinterestin loputonta häämaailmaa läpi enkä sen vuoksi kokenut messuja yhtä inspiroiviksi kun olin ajatellut. Mutta kuten monessa kohtaa yllä kirjoittelinkin messuilta löytyi myös paljon kivoja juttuja ja ainahan on hauska viettää päivää kavereiden kanssa hääjuttuja fiilistellen. Nämä messut kun eivät mitään maksa niin ehdottomasti voisin ja todennäköisesti menenkin niille uudestaan :) Nämä olivat vasta ensimmäiset häämessuni, joten ehkä vastaisuudessa tiedän paremmin mitä odottaa ja hakea messuilta.

Onko lukijoiden joukossa muita messuilla käyneitä? Olisi kiva kuulla teidän mietteitänne tästä tapahtumasta :)

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Millaiset häät olisin järjestänyt teininä?

Kuinka moni nainen tunnustaa, että tietokoneen uumenissa on lymyillyt hääkansio jo vuosikaudet? Toivottavasti en ole yksin! Minulla tällainen on nimittäin ollut muistaakseni lukioikäisestä saakka. Kansiossa ei noihin aikoihin ollut paljon kuvia ja se oli pölyttymässä montakin vuotta ilman, että edes kurkistin sinne. Joitakin kuvia olin sinne jokatapauksessa tallentanut. Ajattelinkin nyt tehdä postauksen siitä millaisia elementtejä häissäni oltaisiin nähty jos olisin niitä tuon ikäisenä suunnitellut. Täytyy kyllä todeta, että aika paljon on oma maku muuttunut niistä ajoista!

Törmäsin muistaakseni aikoinaan ihan sattumalta netissä Alfred Angelon suunnittelemaan Disney prinsessat- hääpukumallistoon. Ihastuin mallistossa tuolloin moneenkin pukuun, mutta tämä Tuhkimon puku oli ehdoton lempparini. Olin varma, että sitten kun menisin naimisiin niin tämä tulisi olemaan hääpukuni. Noh, pidän kyllä edelleen kauniisti laskeutuvista helmoista ja tyllistäkin, mutta siihen se oikeastaan sitten jää. Tuossa puvussa on kimallusta sekä yläosassa, että kauttaaltaan koko helmassa, joka on mielestäni ihan liikaa. En myöskään enää pidä yhtään tuosta koko yläosasta enkä haluaisi olkaimetonta hääpukua.

Hääkampaus on ehkä ainoa asia, josta voin sanoa, että makuni ei oikeastaan ole muuttunut. Olen aina pitänyt korkeista kiharoista nutturakampauksista. Pian pääsen kokeilemaan, että olenko vieläkin tällaisen kampauksen kannalla kun juhlimme yhdistetysti kihlajaisia ja minun valmistujaisia. Vielä en ole ainakaan keksinyt kivempaa kampausta, joka sopisi paremmin itselleni :) Nuorempana ja oikeastaan vielä ihan hetki sitten en halunnut huntua osaksi häälookkiani. Nyt olen vähän kahden vaiheilla!

Olin pitkään varma, että haluaisin hääkimpuksi vain yksinkertaisia kalloja. Kalla on mielestäni vieläkin kaunis kukka, joka on onneksi päässyt hautajaiskukan maineestaan jo hyvän aikaa sitten. Voisin ehdottomasti vieläkin kuvitella ottavani kalloja kimppuuni, mutta nykyään haaveissani on kuitenkin hieman runsaampi hääkimppu, jossa on useampaa muutakin kukkaa.

Huh tästä ei voi kyllä muuta todeta kun voi luoja mikä kakku! Nuorempana pidin tämän tyylisistä kakuista todella paljon ja etenkin tuo valkoisen ja pienten "timanttien" yhdistelmä vetosi teini-Annaan :D Mielestäni tuollainen "tikattu" kuvio on edelleen kiva hääkakuissa, mutta nykyään makuni on kyllä hääkakun suhteen paljon yksinkertaisempi.



Silloin kun cupcakesit rantautuivat ihan kunnolla Suomeen olin aivan varma, että haluaisin sellaset vieraslahjoiksi. Ovathan ne vieläkin söpöjä ja ihan hyviäkin, mutta pahin cupcake innostus on omalla kohdallani laantunut enkä haluaisi niitä enää vieraslahjoiksi.

Olisi hauska kuulla, että muistaako kukaan teistä miten oma maku tai haaveet ylipäänsä häiden suhteen ovat muuttuneet vuosien varrella? :)

Kuvat: Pinterest

maanantai 2. tammikuuta 2017

Tarina kihlasormuksen valinnasta

Vuoden ensimmäisenä postauksena ajattelin esitellä teille sen rakkaimman koruni, nimittäin kihlasormukseni. Pohjustetaan asiaa aloittamalla nyt aivan alusta.

Oma lempielokuvani on ollut ylä-asteelta lähtien Breakfast at Tiffany's. Voitte siis kuvitella sitä itselleni merkityksellistä hetkeä kun astuin tuon elokuvassa esiintyvän New Yorkin Tiffanyn lippulaivaliikkeen ovista sisään käydessäni ensimmäisen kerran Nycissä. Oli tämä tyttö kyllä yhtä hymyä! Tässä vaiheessa en ollut edes tavannut Matiasta saatika haaveillut kihloista. Eli vaikka tuolloin mukaan tarttui Tiffanylta jotain aivan muuta niin jo tätä ennen olin Tiffanyn nettisivuilla iskenyt silmäni tähän sormukseen. Enimmäkseen sillä asenteella, että "sitten joskus".


Tiffany Soleste Emerald Cut. Tämä vain oli yksinkertaisesti kaunein sormus jonka olin koskaan nähnyt. Kun aloimme Matiaksen kanssa puhumaan kihloista niin suunnittelimme, että kävisimme jossakin vaiheessa ostamassa tuon sormuksen New Yorkista. Minulle on aina ollut selvää, että haluan itse valita sormukseni. Tavallaan olisi romanttinen ajatus, että mies miettisi millaisesta sormuksesta pidän ja kosinta tulisi sitten täytenä yllätyksenä. Kuitenkin tiedän, että olen niin tarkka sormuksen suhteen ettei tällainen olisi sopinut meille. Olimme kumpikin sitä mieltä, että saisin itse valita sormuksen ja Matias päättäisi, että milloin haluaa kosia.

Viime kesänä selasin postissa tullutta Stockmannin kuvastoa ihan muuten vain ja viimeisillä sivuilla huomioni kiinnittyi kultasepänliike E. Lindroosin mainokseen. Siinä komeili Sandbergin uuden malliston Toivomuslähde- sormus.
Kuva täältä

Tokaisin Matiakselle ihan ohimennen, että tämä on ehkä ensimmäinen vastaantullut sormus tuon Tiffanyn mallin jälkeen, jonka voisin kyseisen kuvan perusteella kuvitella itselleni. Matias kehoitti, että voisin mennä katsomaan sormusta. Varmasti ajatteli, että tämä olisi vähintäänkin helpompi ja edullisempi tapa hankkia sormus kuin lähteä sen perässä Nyciin :D En ajatellut asiaa sen enempää, mutta kerran keskustassa pyöriessäni näin erään kultasepänliikkeen ikkunassa ison mainoksen näistä Sandbergin uusista sormuksista. Minulla ei ollut silloin kiire mihinkään, joten ajattelin, että nyt olisi hyvä tilaisuus käydä katsomassa miltä tuo sormus näyttäisi livenä.

Tämän malliston sormukset olivat mielestäni kauniita ja harkitsemisen arvoisia. Kokeilin näistä muutamaa eri mallia niin, että sekä keskikiven että rungon koko hieman vaihtelivat. Otin sormuksista parit kuvat ja päätin jättää asian hautumaan. Tämä sormus ei herättänyt siis heti mitään suuria tunteita, mutta ei myöskään tullut sellaista oloa ettei se olisi tuntunut yhtään omalta. Sormuksien sovittelusta innostuneena päätin jatkaa kierrosta. Kaivoin puhelimesta tuon Tiffanyn sormuksen kuvan esiin ja kiertelin eri kultasepänliikkeissä kyselemässä, että olisiko heillä tämän tyylistä sormusta. Kaikissa liikkeissä pudisteltiin päätä ja monet totesivat, että Suomessa käytetään yleisemmin sen verran hillitympiä sormuksia, että tuon kaltaisille ei ole paljon kysyntää. Monissa liikkeissä kyllä esiteltiin erilaisia vaihtoehtoja, mutta kaikki olivat paljon lähempänä tuota Sandbergin Toivomuslähdettä kuin Tiffanyn mallia.

Kierreltyäni lähes kaikki potentiaalisina liikkeinä pitämäni paikat läpi päätin kokeilla vielä Stockmannin yläkerrassa sijaitsevaa E. Lindroosia, jonka mainos oli antanut sysäyksen tälle koko sormuspohdinnalle. Menin tiskille jälleen näyttämään tuota Tiffanyn kuvaa ja kyselemään, että löytyisikö heiltä vastaavaa. Myyjän sanoessa "Itseasiassa kyllä meiltä löytyisi yksi, joka on aika samanlainen" ajattelin skeptisesti mielessäni, että "niin varmaan" ja valmistauduin kokemaan jälleen pettymyksen kulkiessani myyjän perässä vitriineille.

Tätä pettymystä ei kuitenkaan koskaan tullut. En ollut uskoa silmiäni kun myyjä kaivoi esiin tämän sormuksen, joka oli omaan silmääni lähes identtinen Tiffanyn sormuksen kanssa. Itseasiassa taisin ajatella, että se on jopa vielä kauniimpi :D

Mallailin sormusta käteen ja se näytti niin kauniilta ja tuntui vain jotenkin niin omalta. Myyjä kertoi, että kyseessä on Italiasta hankittu yksittäiskappale eli tämä oli heillä ainut. En halunnut tehdä kuitenkaan siinä täpinässä tehdä hätiköityä päätöstä vaan sain sormuksen tiedot mukaani ja menin kotiin miettimään asiaa. Kotona kerroin Matiakselle kierroksestani ja etenkin tästä viimeisestä sormuslöydöstäni. Hän totesi, että voisin mennä huomenna uudestaan katsomaan sormusta ja laittaa sen varaukseen jos se olisi juuri se sormus jonka haluan.

Olin jotenkin koko illan ja seuraavan aamun todella jännittynyt. Onneksi kaverini (tätä nykyä yksi kaasoistani) lähti mukaani. Liikkeessä sovittelin vielä sormusta ja vertailin sitä myös jo aiemmin kokeilemiini Sandbergin malleihin. Kaverini totesi sormuksesta, että "onhan toi nyt ihan sun sormus" ja oli se pakko itsekin todeta, että niin kyllä on <3 Viimeisen jännityshetken asiaan toi sormuksen rungon koko. Se oli nimittäin itselleni hieman liian suuri ja myyjä sanoi, että sormusta voisi pienentää timanttien takia vain vähän. Onneksi tarvetta suuremmalle pienennykselle ei ollut, joten uskalsin laittaa sormuksen varaukseen :)

Tässä se nyt sitten on toivottavasti koko loppuelämän. Sormus on valkokultaa ja karaatteja tässä on muistaakseni noin yksi. Hionnat näissä timanteissa ovat briljantti ja baguette. Olen ollut tähän valintaani enemmän kuin todella tyytyväinen! Sormus on klassisen kaunis ja tärkeintä on, että se tuntuu juuri omalta. Vihkisormusta en aio käyttää tämän kanssa samassa sormessa. Jo sormusta sovittaessani puhuimme myyjän kanssa, että ainut keino saada tähän mitenkään sopiva vihkisormus olisi teettäminen, jonka toki tekisin jos haluaisin pitää tämän kanssa vihkisormusta. Tämä on kuitenkin itsessään sen verran suurikokoinen ja näyttävä, että vihkisormukseksi haluan mitä luultavimmin toisen käden keskisormeen tai nimettömään yksinkertaisen rivitimanttisormuksen.
E. Lindroosin palveluille täytyy antaa kyllä isot kehut. Myyjät ovat todella asiantuntevia ja mukavia ja liike käyttää ilmeisen taitavaa kultaseppää. Totesin tämän kun kosinnan jälkeen sain sormuksen ja noin viikon ajan pohdin, että onko sormus sittenkin vielä vähän liian suuri. Sormuksen sopivuuteenhan vaikuttaa esimerkiksi rungon paksuus eli ohutrunkoisissa sormuksissa on syytä valita pienempi koko kuin paksummissa. Päätin viedä sormuksen vielä pienennettäväksi ja olin hieman sydän kurkussa kun kultaseppä soitti minulle kysyäkseen, että miten haluan sormuksen pienennättävän. Se kun olisi kuulemma hieman hankalaa kun sormusta oli jo kertaalleen pienennetty ja vaarana oli timanttien istutusten löystyminen. Hän ehdotti, että sormuksesta voisi tehdä hieman soikion mallisen, jolloin se kuulemma estäisi myös sormusta kääntyilemästä sormessa. Odotin, että sormuksesta olisi tullut selkeästi jotenkin kananmunan muotoinen, mutta kultaseppä oli niin taitava ja tarkka työssään, että sormuksesta ei kyllä todellakaan tahdo huomata, että sen muoto olisi mitään muuta kuin pyöreä. Nyt on juuri täydellisen kokoinen sormus sormessa ja tosiaan voin antaa täydet suosittelut E. Lindroosille. Oli myös todella kiva ele kun mies sai sormuksen maksaessaan kaupan päälle lahjakortin Stockan shamppanjaloungeen, jossa kävimme nauttimassa lasilliset kun haimme sormuksen tuosta toisesta pienennyksestä :)

Tulipas tästä pitkä sepustus. Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun! Olisi kiva kuulla kommenteissa, että millä periaatteella teillä hankittiin kihlasormus ja millaisista sormuksista itse pidätte? :)