perjantai 27. joulukuuta 2019

Vieraslahjapussit

Pyörittelin mielessäni melko pitkään häidemme vieraslahjoja ja ylipäänsä sitä, että olisivatko moiset edes tarpeellisia. No go- listalla olivat kaikenlaiset magneetit, kasvien taimet tai muu roina, joka olisi edes potentiaalisesti turhaa isolle osalle vieraista. Erilaiset karkit vieraslahjoina ovat mielestäni ihan kivat, mutta eivät ehkä kovin tarpeelliset nekään kaiken muun syötävän ohella. Meillä tarjoiltiin kakun seurana muutenkin suklaakonvehteja, joista ylimääräiset laitettiin vieraille vielä tarjolle myöhemmin. Loppujen lopuksi ainoa vaihtoehto herkkuvieraslahjoiksi olisivat meillä olleet macaronsit, mutta toivoimme kuitenkin keksivämme jotakin muuta. Macaronsit jäivät siis niin sanotuksi plan B:ksi.

Jossain vaiheessa bongasin Pinterestistä vieraslahjaideoita etsiessäni "hangover kitin" eli pussukan, jossa on kaikkea pientä tarpeellistä helpottamaan mahdollista dagen efteriä. Innostuimme tästä molemmat Matiaksen kanssa, sillä tiesimme, että tämä olisi oikeasti hyödyllinen vieraslahja loppuillan juhlijoille.

Pussit tilasimme Etsyn kautta ja halusimme pitää sisällön mahdollisimman simppelinä ja hyödyllisenä. Pusseihin sujahti siis pätkispatukka, kaksi purkkaa, hieman helpotusta mahdolliseen päänsärkyyn sekä savetit freesaamaan kasvoja tai pyyhkimään pois glittermeikkejä. Juhlinnan jälkeen tärkeintä on tietysti nesteytys, joten sidoimme pussit puolen litran vichy- pulloihin kiinni, joista oli sekä sitruunavichyä että maustamatonta versiota.

Emme kokeneet tarpeelliseksi tehdä pusseja kaikille vieraille, sillä aiemmin juhlista lähtevät tuskin tällaista pakettia tarvitsisivat (ellei sitten aikainen lähtö johtuisi liiankin vauhdikkaasta juhlimistahdista). Totesimme siis, että tekisimme pussit 50 viimeiselle vieraalle. Kaasojen tehtävä oli pitää silmällä vierasmäärää ja kun arviolta noin 50 viimeistä olisi jäljellä niin lahjat laitettaisiin esille juhlapaikkamme eteisaulaan, josta jokainen saisi halutessaan ottaa sellaisen mukaansa. Jälkikäteen ajateltuna pusseja olisi ehkä voinut tehdä jonkin verran lisää, sillä häissämme viihtyi tappiin asti melko isokin vierasjoukko, joten toivon, että edes melkein kaikki halukkaat ehtivät tuollaisen pussin itselleen napata. Vieraat ovat jälkikäteen kommentoineet noita pusseja esimerkiksi lauseella "kerrankin hyödyllinen vieraslahja" eli tämä kosenpti vaikutti juuri sopivalta meidän juhliin.

torstai 19. joulukuuta 2019

Häävalssi

Ajatella, että nyt ollaan meidän hääpäivän tapahtumissa jo häävalssissa asti. Enää ei olekaan jäljellä kuin muutama postausta tähän blogiin. Jos teille tulee mieleen jotain, mistä toivoisitte, että kertoisin vielä meidän päivässä niin laittakaa ihmeessä kommenttia. Tulen kirjoittamaan vielä ainakin meidän hääbändistä ja glittermeikkaajasta sekä vieraslahjoista.

Nyt kuitenkin itse tämän postauksen aiheeseen. Meille oli alusta lähtien selvää, että tanssisimme häissämme perinteisen häävalssin. Toki olen monesti ihaillut tarkkaan harkittuja, erilaisia koreografioita viliseviä häätansseja, mutta tällaisen opettelu olisi vaatinut hieman liikaa. Toisaalta sitten, vaikka hääparin tanssi onkin tärkein juuri parille itselleen niin vieraan näkökulmasta pidän sellaisia tansseja melko tylsänä katsottavana, jossa hääpari vain nojailee toisiinsa hieman hytkyen. Valssi tuntui siis senkin vuoksi sopivimmalta valinnalta meidän häätanssiksi, sillä se ei olisi liian vaikea, mutta siinä olisi kuitenkin hieman enemmän "actionia" kuin edellä mainitussa tanssissa.

Myöskin kappaleen valinta oli meille hyvin selkeä homma. En edes muista, että milloin totesimme yksissä tuumin, että meidän häävalssi tulisi olemaan Myrskyluodon Maija. Tämä saattoi olla jo ennen kihlaustakin. Meille meri ja saaristo ovat todella tärkeitä ja tämä kappale on aina kolahtanut meihin molempiin. Oikeastaan ainoa tähän kappaleeseen liittyvä päätös oli soitettavasta versiosta. Alunperin olimme ajatelleet perinteistä instrumentaalista versiota, jossa ei ole laulua ollenkaan. Kuitenkin joitakin vuosia sitten tutustuimme Waltteri Torikan ja Maria Ylipään esittämään laulettuun versioon tästä kappaleesta. Tämä tulkinta vei meidän molempien sydämet, joten lopulta päädyimme siihen, että sen tahtiin tanssisimme myös häävalssimme. Meillähän oli häissä soittamassa bändi, mutta halusimme soittaa nauhalta juuri tuon Torikan ja Ylipään laulaman kappaleen. Varmaankin kappaleen kuuntelemalla ymmärtää aika hyvin, että miksi.

Taisimme harjoitella häävalssiamme yhteensä kaksi kertaa. Eräs tanssia harrastanut kaverimme katsoi ensimmäisellä kerralla, että valssasimme edes suurinpiirtein kappaleeseen sopivassa rytmissä ja hänen avullaan lisäsimme tanssiin muutaman simppelin tvistin.

Hääpäivänä tanssimme ennen kaikkea tunteella kuin mikään mahtava tanssispektaakkeli mielessämme. Monien vieraiden kyynelistä päätellen osasimme välittää tuon tanssimme tunnelman heillekin mikä on tietenkin ihan mahtavaa. Teknisenä suorituksena olen myös ihan tyytyväinen tanssiimme näin jälkikäteen sitä videolta katsoneena, vaikka todettakoon, että hääpukuni valtavan helman kanssa valssaaminen ei ollut kovin helppoa ja siitä piti pitää kiinni rannelenkin lisäksi myös toiselta puolelta helmaa.


Lopuksi vielä yhden vieraamme kuvaama pieni video, jossa näkyy osa tanssistamme. Häävalssin jälkeen kehiin astui mahtava bändimme, josta tosiaan lisää omassa postauksessa.

torstai 12. joulukuuta 2019

Kaasojen ja bestmanien kiitoslahjat

Kaasojen ja bestmanien lahjat ja niiden tarpeellisuus tuntuvat herättävän jonkin verran keskustelua ainakin Facebookin hääryhmien perusteella. Me olimme sopineet etukäteen, että maksaisimme kunkin kaason mekosta 50€ ja heidän meikkinsä hääpäivänä. Näiden lisäksi halusin antaa jonkin pienen kiitoslahjan heille ja samoin Matias bestmaneilleen.

Päädyin kokoamaan kaasoilleni pienet lahjapussit, joissa olisi häiden aattoa ja hääamua varten kivoja pieniä juttuja. Halusin, että saisimme hengailla tuon edellisen illan ja aamun ihanissa aamutakeissa, jotka olisivat sellaiset, joita tytöt toivottavasti haluaisivat käyttää vielä häiden jälkeenkin. Tämän vuoksi en halunnut aamutakkeja, joissa olisi lukenut pelkkä "bridesmaid" tai jotain vastaavaa. Innostuin Etsystä löytämistäni personoiduista aamutakeista, joissa jokaisen nimen alkukirjainta koristi kaunis kukkakuvio ja oma nimi. Tuon nimen alapuolella olevan Bridesmaid- tekstin olin itseasiassa alunperin pyytänyt jättämään kokonaan pois, mutta ainakin tytöt vakuuttelivat, että tuo teksti ei haittaa takin jatkokäyttöä.

Kassiin sujahti myös pikkolopullot skumppaa (paitsi yhdelle siideri makunsa mukaan), korealaiset kangaskasvonaamiot sekä käsintehtyjä belgialaisia suklaakonvehteja. Näitä pikkulahjoja oli mielestäni hauska koota ja tytötkin tuntuivat olevan mielissään mikä tietenkin oli pääasia.

Bestmaneille puolestaan Matias halusi ostaa isot ja laadukkaat kylpypyyhkeet häitä edeltävän illan saunomista varten. Sen lisäksi itse hääpäivää varten pussukoista löytyi tummansiniset henkselit, rusetti ja taskuliina. Loppujen lopuksi bestmaneilla oli kaksikin rusettia, joista valita, sillä Matias oli aiemmin tilannut yhdet rusetit netistä, mutta kun muutamaa päivää ennen häitä näytti siltä etteivät ne ehtisi ajoissa perille niin Matias kävi ostamassa toiset kaupasta. Kuitenkin rusetit kolahtivat postilaatikkoon vielä samana iltana, joten pojat saivat ainakin valinnan varaa!

Minusta jonkinlainen kiitoslahja on kiva ele kaasoille ja bestmaneille, oli kyse sitten ihan vain suklaarasiasta tai jostain isommastakin lahjasta. Mitä mieltä te olette tästä konseptista?

P.S. Nyt on käynnissä tammikuun Love Me Do-häämessujen nimeämiset Vuoden hääblogi-äänestykseen. Jos mielestäsi blogini ansaitsisi paikan tuossa äänestyksessä niin voit antaa äänesi TÄÄLLÄ.

torstai 5. joulukuuta 2019

Salakapakka häissämme


Jo ensimmäisellä kerralla hääpaikalla käydessämme kiinnitimme huomiota kartanon pihalle sijainneeseen lehtipaviljonkiin. Melko nopeasti keksimmekin, että sinne olisi hauska rakentaa tunnelmallinen pieni salakapakka ja sikaribaari.

 Pohdimme drinkkibaarille useampaakin eri konseptia, mutta lopulta päätimme mennä gin & tonic- painotuksella ja mukaan laitoimme muutaman pullon ruskeita viinoja lähinnä sikareiden kaveriksi. G&T-baaristamme löytyi siis kolmea eri giniä ja tonicia.

G&T-baariin vuokrasimme BAR-valokirjaimet somistevuokraamosta, joka toimi ihan kätevästi. Muita somistuksia baaripöydässä olivat hääkirpparilta löytämäni tekoköynnökset, joiden olin kyllä alun perin ajatellut tulevan pöydän reunaan kiinni. Jouduimme kuitenkin jättämään baaripöydän pystyttämisen cateringin huoleksi lauantaille, sillä perjantaina sateita oltiin luvattu vielä pitkin iltaa. Ilmeisesti tieto baarin koristelun osalta ei ollutkaan kulkenut ihan täydellisesti cateringin omistajalta työntekijöille, sillä koristeet oli vain jätetty pöydän päälle. Onneksi yksi toimelias bestman oli sitten asettelut noita köynnöksiä edes vähän nätimmin baaripöydälle. Baarissa meillä oli tarvikkeina lasisissa purkeissa pillejä sekä drinkkitikkuja ja yksi viinamitta.

Mitasta huolimatta drinkkejä oli kuitenkin ilmeisesti tehty melko vapaalla kädellä, sillä salakapakkamme oli ehtinyt olla vain reilun tunnin auki kun yksi bestmaneista ilmoitti, että ginit ovat aivan juuri loppumassa. Emme olisi ikinä uskoneet, että noin moni vieraista innostui tuolla G&T-baarissa käymään. Vaikka ihan hetken harmittelinkin ginien nopeaa loppumista niin ehkä oli loppupeleissä hyvä ettei niitä ollut enempää, sillä olimme ylimitoittaneet muiden juomien määrän aika roimasti, vaikka niitäkin kului hyvään tahtiin illan mittaan. Drinkkibaariin vietiinkin sitten ginien loputtua muita juomia tilalle.

Myös sikareiden menekki oli kohdillaan ja on ollut hauska kattoa kuvista, että aina välillä tuo lehtipaviljonki oli ihan täynnä porukkaa. Selkeästi tämä oli siis oikein toimiva konsepti ainakin meidän häissä.


Kuvat: Joni Alhonen

torstai 28. marraskuuta 2019

Hääkakku ja muuta ohjelmaa

Kuutamolla- leikin jälkeen häissämme oli jonkin verran taukoa virallisesta ohjelmasta ja vapaata aikaa seurustelulle. En ole katsonut tarpeelliseksi tehdä erillistä postausta häissämme pidetyistä puheista kun sisältöä on vaikea postaukseen siirtää. Puheita kuitenkin pidettiin häissämme viisi, joka tuntui oikein sopivalta määrältä. Ennen ruokailua puheen piti isäni ja ruokailun lomassa äänessä olivat Matiaksen äiti, kaasot sekä bestmanit. Kakun syömisen loppupuolella viimeisen puheen piti vaarini. Lisäksi meillä oli kahden kaverimme musiikkiesitys, jossa toinen lauloi Frank Sinatran I've got you under my skin- kappaleen toisen säestäessä akustisella kitaralla. Olen edelleen niin kiitollinen kaikista häissämme kuulluista puheista ja tuosta musiikkiesityksestä. Niitä on ollut ihana katsoa myös videolta jälkikäteen 

 Hääkakku meillä tuli cateringin kautta. Kakku saattaa olla isokin menoerä häissä mikäli se ei kuulu muun menun hintaan, joten emme edes lähteneet harkitsemaan kakun tilaamista muualta erikseen. Minua tosin etukäteen hieman jännitti, että osaisiko cateringimme hoitaa myös hyvän kakun tekemisen kun usein kuitenkin ne tilataan erikseen nimenomaan konditorioista. Halusimme, että kakkumme olisi kesäisen raikas moussekakku eli mitkään sokerimassahökötykset eivät tulleet meillä kysymykseen. Makuyhdistelmäksi kakkuun valikoitui meidän toiveen mukaisesti mansikka-vadelma-valkosuklaa. Koristeena toisesta kakusta löytyi meidän nimillä varustettu puinen koriste sekä marjoja ja syötäviä kukkia. 

Arvoimme ihan viime hetkille asti, että polkaisemmeko kakkua leikatessa vai emme. Toisaalta ymmärrän miksi monet parit jättävät sen nykyään pois, mutta toisaalta itse jotenkin odotan vieraana tuota hetkeä ja eivätköhän kaikki ota sen lähinnä leikkimielisenä kilpailuna. Matias oli aluksi sitä mieltä, että jätetään polkaisematta, mutta hetkeä ennen kakun leikkaamista päätimme tähän kuitenkin heittäytyä. Meillä polkaisu tapahtui oikeasti niin yhtä aikaa, että on ihan mahdoton sanoa, kumpi ehti ensin!


Entä kannattiko cateringin leipomustaitoihin luottaa? Kyllä muuten 110% kannatti! Tämä kakku oli niin hyvää, että sitä on monen vieraan kanssa muisteltu kaiholla. Onneksi tätini tilasi tämän saman kakun meidän cateringiltä omiin 50v juhliinsa, jotka olivat häitämme seuraavassa kuussa, joten pääsimme vielä kerran maistelemaan tätä ihanaa kakkusta. Hääkakun kaverina meillä tarjoiltiin muutamia erilaisia suklaakonvehteja sekä kahvin ja teen aveceina konjakkia sekä Baileys-kermalikööriä.

Pakko tähän loppuun vielä mainita, että viime lauantaina tuli kuluneeksi tasan kolme vuotta siitä kun rustasin tänne blogiini ensimmäisen postauksen. Ajatella, että tämä harrastus on kulkenut mukanani jo näin kauan! Vaikka blogin loppu alkaa pikku hiljaa häämöttää niin vielä on muutamia kivoja postauksia hääpäivältä tulossa. Toivottavasti jaksatte vielä näitä lukea :)

torstai 7. marraskuuta 2019

Salatehtävät, pulloposti ja polaroid-vieraskirja

Salatehtävät olivat häidemme valmisteluissa niitä harvoja asioita, jotka ulkoistimme lähes kokonaan kaasoille ja bestmaneille. Meillä salatehtävät oli toteutettu niin, että juhlapaikalla oli purkki, josta jokainen vieras sai halutessaan käydä hakemassa yhden tai useamman tehtävän ja suoritettuaan sen, kirjoittaa nimensä lappuun ja palauttaa se tehdyille salatehtäville varattuun purkkiin. Seremoniamestari myös mainosti näitä tehtäviä kerran illan aikana jos joltain olisi muuten jäänyt tuo purkki huomaamatta. Purkin vieressä meillä oli vielä ohjeet salatehtävien suorittamiseen siltä varalta, että konsepti on jollekin vieras. Minä puutuin salatehtäviin ainoastaan sen verran, että keksin joukkoon muutaman henkilökohtaisemman tehtävän kohdistuen tiettyyn/tiettyihin vieraisiin. Tällaisia kun kaasot ja bestmanit eivät todennäköisesti olisi voineet keksiä kun  he eivät luonnollisesti tunne kaikkia vieraitamme yhtä hyvin kuin me. Esimerkkinä tällaisesta oli esimerkiksi tehtävä, jossa piti etsiä vieraiden joukosta poliisi (heitä oli häissämme kolme) ja kertoa hänelle, että on varastanut kaupasta alushousut.

Joskus salatehtävät toteutetaan niin, että jokaiselle vieraalle on jaettu valmiiksi yksi suoritettava tehtävä, mutta koin itse, että tällainen konsepti toimi ainakin meidän häissämme paremmin, että kellekään ei tullut paineita tehtävien suorittamiseen kun lapun sai ottaa vain jos siltä tuntui ja halutessaan vaihtaa jos tehtävä ei tuntunut itselle sopivalta. Meillä tehtäviä oli aika laidasta laitaan eli osa oli hyvinkin helppoja ja osa vaati oikeasti jonkun verran heittäytymistä. Osa vieraista innostui suorittamaan tehtäviä enemmänkin. Lisäksi mielestäni oli todella hauskaa, että me emme tienneet tehtävien sisältöä etukäteen, sillä monet tehtävistä kohdistuivat meihin. Etenkään Matias ei tuntunut tajuavan lähes mitään hommaa salatehtäväksi, joita hänelle tultiin suorittamaan. Vasta jälkikäteen kun luimme suoritettuja tehtäviä kotona niin hän hämmästeli, että "oliko tuokin juttu salatehtävä?!" :D Noista salatehtävistä on muutenkin riittänyt paljonkin puhetta ja hauskoja tarinoita häiden jälkeen. Ainoa asia mikä jäi hieman harmittamaan oli, että olisimme halunnut palkita salatehtäviä eniten suorittaneen henkilön ja lisäksi meidän mielestämme parhaan salatehtävän tehneen vieraan, mutta aikataulumme laahasi jossain vaiheessa iltaa niin pahasti jäljessä, että tuo palkitseminen jäi pois.

Pullopostin idea puolestaan oli kirjoittaa hääparille avioliittoneuvoja, treffi-ideoita tai muita terveisiä ja sujauttaa kirjoittamansa viesti pulloon. Pullo on tarkoitus avata ja saamamme viestit lukea ensimmäisenä hääpäivänämme. En osaa oikein sanoa, että kuinka monta viestiä saimme pulloon, mutta ainakin se on niin täynnä, että enempää ei olisi juuri mahtunutkaan eli ilmeisen moni kuitenkin tästä innostui. Se, että miten nuo viestit saadaan tuolta lasipullosta ulos tuleekin sitten olemaan ihan oma operaationsa.

Polaroid- vieraskirjamme täyttyi illan aikana kuvista ja terveisistä meille. Halusimme välttää pakolliset pönötyskuvat photobooth-rekvisiittojen kanssa, joten vieraat saivat käyttää kameraa mielensä mukaan eri tilanteissa. Kirjasta kyllä huomaa, että mitä pitemmälle ilta on edennyt niin sitä mielikuvituksellisimpia kuvia ja tervehdyksiä sivuilta löytyy ja tämä onkin mielestäni ihan parasta!

tiistai 5. marraskuuta 2019

Tämä on Kuutamolla!

Kuten tässä häiden ohjelmaa käsittelevässä postauksessa kerroinkin niin monet perinteisistä hääleikeistä eivät uppoa meihin ja etenkin morsiamen ryöstö ja kenkäleikki olivat meille ehdottomasti no go-listalla. Ajattelimme kuitenkin, että edes yksi leikki olisi hauska toteuttaa häissä mikäli keksisimme jonkun oikeasti meidän näköisen ja hieman omaperäisemmän idean.

Jossakin vaiheessa mieleeni tuli kavereiden kanssa lapsena leikitty leikki, jossa tuli esittää kolme väittämää, joista kaksi oli totta ja yksi valhetta. Leikin idea oli selvittää yksinkertaisilla kysymyksillä, että mikä väittämistä oli valhetta. Tämä leikkimme oli saanut alkunsa televisiossa silloin pyörineestä Kuutamolla- ohjelmasta, jossa julkkisvieraat pelasivat tätä. Muistaako kukaan muu tätä kyseistä ohjelmaa?

Aloinkin pohtimaan, että olisikohan tästä muokattavissa jonkinlainen hääleikki. Esitin tämän leikin aihion kaasoille ja bestmaneille illanvietossa, jossa valitsimme hääviinejä ja yhdessä onnistuimmekin ideoimaan mielestäni tämän hyvin toimineen hääleikin.

Ideana siis oli, että kaasot miettivät etukäteen kolme väittämää minusta, joista kaksi piti paikkansa ja yksi oli valhetta. Bestmanit puolestaan tekivät saman Matiaksesta. Nämä kaikki väittämät olivat pieniä tarinoita tai hauskoja sattumuksia meihin liittyen. Kaasot kertoivat etukäteen keksimänsä väittämät minulle ja bestmanit puolestaan Matiakselle, sillä tämän leikin kompastuskivenä on se, että pitää olla mahdollisimman varma siitä, että toinen ei tiedä sinusta kerrottavia väittämiä. Muutenhan hän arvaisi heti mikä tarinoista ei pidä paikkansa.

Häissä ensin kukin kaasoista esitti yhden väittämän. Tämän jälkeen Matias sai kysyä kultakin yhden kysymyksen väittämiin liittyen, mutta kysymyksiin tuli vastata ainoastaan joko kyllä tai ei. Tämän jälkeen ohjelmaa juontanut seremoniamestarimme kysyi vieraiden mielipidettä eli vieraat saivat osallistua leikkiin kertomalla pöytäkunnittain oman mielipiteensä siitä mikä väittämistä on valhetta. Seremoniamestari merkitsi jokaisen pöydän vastauksen ylös ja kertoi meille, että kuinka monta pöytää oli veikannut mitäkin väittämää valheeksi. Seuraavaksi Matias pohti väittämiä hieman ääneen ja perusteli, että miksi hänen mielestään väittämä on totta/valhetta.


Sama homma toteutettiin myös toisin päin eli minä sain arvuutella bestmanien keksimistä tarinoista, että mitkä niistä ovat totta ja mikä valhetta. Sekä kaasot että bestmanit olivat onnistuneet keksimään todella hauskoja tarinoita, jotka kyllä kirvoittivat kaikissa hyvät naurut. Hauskaa oli, että arvasimme kummatkin Matiaksen kanssa oikein, että mikä väittämistä on valhetta, vaikka yleisön keskuudessa eniten ääniä sai meidän kummankin kohdalla jokin muu väittämä. Selvästi siis tunnemme toisemme melko hyvin!

Tämä itse mukailtu hääleikkimme osottautui siis oikein toimivaksi ohjelmanumeroksi. Se oli hauska, meidän näköinen ja vieraatkin pääsivät siihen kivalla tavalla osalliksi.

Kuvat: Joni Alhonen

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Häiden kukat

Kukkiin panostaminen hääjuhlassa tuntuu jakavan jonkin verran mielipiteitä. Monet pitävät turhana panostaa suuria summia kukkiin, joista ehtii joissain tapauksissa nauttimaan vain yhden päivän kun taas toisille loisteliaat kukka-asetelmat ovat tärkeä osa hääpaikan koristeluita.

Meidän häiden kukkapolitiikassa oli havaittavissa piirteitä kummastakin. Panostuslistalla kukkien osalta isoimpana oli hääkimppuni. Halusin, että kimppuni olisi ikään kuin kaunis asuste häälookkiini ja että sitä kelpaisi vielä vuosienkin päästä ihailla kuvista ja videoista. Kartoitinkin Turun seudulta monien floristien portfolioita ja pyysin kimpusta tarjouksia. Minulle oli myös tärkeää päästä suunnittelemaan kimppua kasvokkain floristin kanssa, jotta voisin varmistua paremmin siitä, että saisin juuri sellaisen hääkimpun kuin halusin. Lopulta floristimme löytyi Kukkakauppa Broncosta Turusta. Toivoin kimpultani romanttisuutta sekä hempeitä sävyjä enkä halunnut, että kimppua sidottaisiin liian tiukaksi vaan muoto saisi olla hieman rönsyilevä.

Toimitusongelmista huolimatta olin ja olen edelleen kimppuuni aivan valtavan tyytyväinen. Se oli elämäni tärkein ja samalla kaunein näkemäni kukkakimppu. Mietin jonkin aikaa, että raaskinko heittää hääkimppuni kimpunheitossa, mutta lopulta päädyin näin tekemään, sillä en pidä erityisemmin kuivakukista ja lähdimme heti häiden jälkeen häämatkalle, joten emme olisi ehtineet nauttia kimpusta kotonakaan.

Kaasojen rannekukat olivat myös Broncon käsialaa ja näistä tuli mielestäni todella kauniit. Vaaleat kukat erottuivat ihanasti kaasojen tummansinisiä mekkoja vasten ja ne toimivat kauniina asusteena. Olen nähnyt kaasojen rannekukissa kaiken maailman nauha ja rautalanka- kiinnityksiä, mutta omille kaasoilleni halusin ehdottomasti, että nämä olisivat joustavaa helmipunosta. Ne kun olisivat kaikkein mukavimmat ranteissa ja mielestäni näteimmän näköiset kukkien kanssa.

Matiaksen, bestmaneiden sekä vanhempiemme kukkavieheet tulivat puolestaan Paraisten paikallisesta Liatris-kukkakaupasta. Olimme katsoneet Matiaksen kanssa etukäteen kuvia vieheistä ja hän halusi mieluiten valkoisia kukkia sekä jotain vihreää. Kuten rannekukkien kohdalla niin vieheidenkin kanssa oli tietysti myös mietittävä, että mitkä kukat kestäisivät mahdollisimman hyvin ilman vettä ja päädyimmekin floristin kanssa vaaleaan neilikkaan.

Juhlapaikalle halusimme koristeeksi joitakin kukkia, mutta emme nähneet järkeväksi maksaa maltaita useammasta valmiiksi sidotusta kukka-asetelmasta. Minulla oli muutenkin visiona, että halusin kukkien näyttävän siltä, että ne olisi voitu poimia juhlapaikkamme puutarhasta ja yhdistää näihin jotakin vihreää, esimerkiksi eukalyptusta. Tilasimme siis Liatriksestä kukkia, joista teimme tätini avustuksella erilaisia kukka-asetelmia. Isoimman kukkakimpun teimme noutopöytää koristamaan ja pienempiä asetelmia laittelimme sinne tänne juhlapaikalle.

Isompiin pöytiin tätini punoi köynnöksiä eukalyptuksesta ja muutamiin väleihin asettelimme pieniä kukkia tuikkukupeissa. Kapeampiin pöytiin leikkasimme puolestaan pienempiä oksia eukalyptuksista kukkien vierelle yllä olevan kuvan tyyliin. Onneksi äitini tajusi viedä kaikki isommat kukka-asetelmat häiden jälkeen lähellä asuville isovanhemmilleni sekä tädilleni, joten ne eivät joutuneet heti hääpäivän jälkeen roskikseen vaan saivat ilahduttaa loppuun asti.

Kuvat: Joni Alhonen

torstai 24. lokakuuta 2019

Häämenu

Kun kuvat oltiin saatu onnistuneesti otettua niin seremoniamestari ohjasi vieraamme sisälle etsimään oman paikkansa pöydistä. Tämän jälkeen hän piti pienen infon illan kulusta ja kertoi erilaisia käytännön asioita. Tähän väliin todettakoon, että päätös jättää häiden juontaminen seremoniamestarille oli ehdottomasti yksi parhaista. Oli hyvä, että yksi ihminen piti lankojaan käsissä ja vieraat kiittelivät, että he olivat koko ajan kartalla siitä, että mitä ja milloin tapahtuu seruaavaksi. Meillä seremoniamestarina toimi Matiaksen ystävä Juuso, joka on työkseenkin juontanut erilaisia tapahtumia, jääkiekko-otteluita sekä hänelle entuudestaan tuntemattomienkin ihmisten häitä. Oli niin mahtavaa, että hän halusi toimia seremoniamestarina meidän juhlassa eikä olisi paremmin voinut tehtävässä onnistua. Juonnot menivät niin nappiin, että hän kuulemma sai illan aikana tiedusteluja useammaltakin vieraaltamme, että olisiko hänet mahdollista saada juontamaan heidänkin juhliaan. Aika hauskaa!

Mutta sitten itse ruokailuun. Alkuinfon jälkeen cateringimme Kjell's Kitchenin puolesta tultiin esittelemään meidän häämenumme. Kuten tässä häämenun suunnittelupostauksessa kerroinkin niin meidän illallinen oli saaristopainotteinen yhdistettynä välimerellisiin elementteihin. Osan menussa olleista ruuista olimme poimineet cateringin kahdesta menuehdotelmasta ja osa taas oli meidän omia toiveitamme, kuten skagen-leivät.

Olen itse häissä, kuten muissakin isomman ruokatarjoilun juhlissa lähes poikkeuksetta alkupalojen ystävä. Halusin siis, että alkupalapöytämme olisi tarpeeksi laaja, sillä itse syön yleensä myös ns. pääruoka-kierroksella uudestaan pelkästään alkupaloja.

Alkupalapöydässä meillä oli tarjolla muun muassa runsaasti erilaisia kaloja sekä välimerellisiä salaatteja. Onkohan liian omahyväistä sanoa, että meidän hääruoka oli yksi parhaita hääruokia, joita olen syönyt? Mutta kun se vain oli! (Tosin tuntuu, että todella monet hääparit sanovat näin omista hääruuistaan). Emme ilmeisesti kuitenkaan olleet mielipiteemme kanssa yksin vierailta tulleista kommenteista päätellen. Jotkut olivat kuulemma hakeneet alkupaloja kolmestikin lisää. Itse ainakin muistan hyvin ne juhlat, joissa ruoka on ollut hyvää ja myöskin ne, jossa se on ollut vähemmän onnistunutta, joten näistä kommenteista tuli kyllä hyvä mieli. Pidin myös buffet-pöydässä ruokien esillepanosta ja ennen kaikkea kerroksellisuudesta eli siitä, että tarjoiluastioita oli sekä matalia että korkeita. Tämä lisäsi mielestäni pöydän näyttävyyttä ja runsauden tuntua.
 
Pääruokaan minulla ei ollut kovin suurta mielipidettä, joten sanoin Matiakselle, että hän saisi valita sen. Pääruoaksi valikoitui italiaiseen tyyliin valmistettua naudanlihaa, sienirisottoa ja uunijuureksia. Itse jätin tuon lihan kokonaan välistä, mutta ainakin Matiaksen kommenteista päätellen pääruoka oli ollut myös ihan hyvää, mutta alkuruoka vienyt silti voiton. Meillä pääruoka tuotiin alkuruoan rinnalle eli kummatkin olivat tässä vaiheessa vielä tarjolla ja onneksi molempia riitti hyvin.

Jätetään vielä hääkakku ja sen leikkaaminen omaksi postauksekseen, mutta puolen yön aikaan meillä oli tarjolla yöpalaa hodareiden muodossa, jotka niin ikään cateringimme hoiti. Itse keskityin tuossa vaiheessa juhlahumuun, joten jätin tarkoituksella yöpalan välistä, mutta hyvin tuntuivat hodarit tehneen tuossa vaiheessa iltaa kauppansa. Hodarit olivat myös siitä kätevä yöpala, että niistä sai helposti tehtyä myös kasvisversiot häidemme muutamille kasvisruokailijoille. Hodarit tarjoiltiin paperisissa taskuissa, joten lautasia tai aterimia ei myöskään tarvinnut laittaa tarjolle ja ne olivat helppo ruoka syödä halutessaan vaikka ulkona tai seisten.

Ruokajuomista sen verran, että meillä oli tarjolla itse hankkimiamme puna- ja valkoviinejä. Olimme sopineet tarjoilijoiden kanssa, että he kaatavat viiniä kaikille halukkaille alkuun yhdet lasit ja jättävät sitten pöytiiin pulloja molemmista laaduista, jotta ihmiset saavat halutessaan itse täydennellä lasejaan. Tarjoilijat kiersivät myös keräämässä tyhjiä pulloja pois ja toivat pöytiin uusia tilalle. Jos kaipasi viinin ja veden lisäksi muuta juomista niin meillä oli ruokien lähellä myös yksi cooleri, jossa oli tarjolla siideriä, lonkeroa, olutta ja limsoja.

Ainoa asia mikä ruokailussa harmitti oli se, että en pystynyt oikein kunnolla vielä tuossakaan vaiheessa syömään edellispäivien ja tuntien jännityksen vuoksi. Huvittavaa onkin, että parhaiten maistunut ateria koko päivänä oli yöllä hotellissa syöty Mäkkärin ateria (kuten kuvastakin ehkä näkyy) kun pyysimme taksikuskia kurvaamaan autokaistan kautta.

Kaikki muut kuvat paitsi 2 ja 10: Joni Alhonen