Hääkakku ja muuta ohjelmaa

Kuutamolla- leikin jälkeen häissämme oli jonkin verran taukoa virallisesta ohjelmasta ja vapaata aikaa seurustelulle. En ole katsonut tarpeelliseksi tehdä erillistä postausta häissämme pidetyistä puheista kun sisältöä on vaikea postaukseen siirtää. Puheita kuitenkin pidettiin häissämme viisi, joka tuntui oikein sopivalta määrältä. Ennen ruokailua puheen piti isäni ja ruokailun lomassa äänessä olivat Matiaksen äiti, kaasot sekä bestmanit. Kakun syömisen loppupuolella viimeisen puheen piti vaarini. Lisäksi meillä oli kahden kaverimme musiikkiesitys, jossa toinen lauloi Frank Sinatran I've got you under my skin- kappaleen toisen säestäessä akustisella kitaralla. Olen edelleen niin kiitollinen kaikista häissämme kuulluista puheista ja tuosta musiikkiesityksestä. Niitä on ollut ihana katsoa myös videolta jälkikäteen ♥

 Hääkakku meillä tuli cateringin kautta. Kakku saattaa olla isokin menoerä häissä mikäli se ei kuulu muun menun hintaan, joten emme edes lähteneet harkitsemaan kakun tilaamista muualta erikseen. Minua tosin etukäteen hieman jännitti, että osaisiko cateringimme hoitaa myös hyvän kakun tekemisen kun usein kuitenkin ne tilataan erikseen nimenomaan konditorioista. Halusimme, että kakkumme olisi kesäisen raikas moussekakku eli mitkään sokerimassahökötykset eivät tulleet meillä kysymykseen. Makuyhdistelmäksi kakkuun valikoitui meidän toiveen mukaisesti mansikka-vadelma-valkosuklaa. Koristeena toisesta kakusta löytyi meidän nimillä varustettu puinen koriste sekä marjoja ja syötäviä kukkia. 

Arvoimme ihan viime hetkille asti, että polkaisemmeko kakkua leikatessa vai emme. Toisaalta ymmärrän miksi monet parit jättävät sen nykyään pois, mutta toisaalta itse jotenkin odotan vieraana tuota hetkeä ja eivätköhän kaikki ota sen lähinnä leikkimielisenä kilpailuna. Matias oli aluksi sitä mieltä, että jätetään polkaisematta, mutta hetkeä ennen kakun leikkaamista päätimme tähän kuitenkin heittäytyä. Meillä polkaisu tapahtui oikeasti niin yhtä aikaa, että on ihan mahdoton sanoa, kumpi ehti ensin!

Entä kannattiko cateringin leipomustaitoihin luottaa? Kyllä muuten 110% kannatti! Tämä kakku oli niin hyvää, että sitä on monen vieraan kanssa muisteltu kaiholla. Onneksi tätini tilasi tämän saman kakun meidän cateringiltä omiin 50v juhliinsa, jotka olivat häitämme seuraavassa kuussa, joten pääsimme vielä kerran maistelemaan tätä ihanaa kakkusta. Hääkakun kaverina meillä tarjoiltiin muutamia erilaisia suklaakonvehteja sekä kahvin ja teen aveceina konjakkia sekä Baileys-kermalikööriä.

Pakko tähän loppuun vielä mainita, että viime lauantaina tuli kuluneeksi tasan kolme vuotta siitä kun rustasin tänne blogiini ensimmäisen postauksen. Ajatella, että tämä harrastus on kulkenut mukanani jo näin kauan! Vaikka blogin loppu alkaa pikku hiljaa häämöttää niin vielä on muutamia kivoja postauksia hääpäivältä tulossa. Toivottavasti jaksatte vielä näitä lukea :)

Salatehtävät, pulloposti ja polaroid-vieraskirja

Salatehtävät olivat häidemme valmisteluissa niitä harvoja asioita, jotka ulkoistimme lähes kokonaan kaasoille ja bestmaneille. Meillä salatehtävät oli toteutettu niin, että juhlapaikalla oli purkki, josta jokainen vieras sai halutessaan käydä hakemassa yhden tai useamman tehtävän ja suoritettuaan sen, kirjoittaa nimensä lappuun ja palauttaa se tehdyille salatehtäville varattuun purkkiin. Seremoniamestari myös mainosti näitä tehtäviä kerran illan aikana jos joltain olisi muuten jäänyt tuo purkki huomaamatta. Purkin vieressä meillä oli vielä ohjeet salatehtävien suorittamiseen siltä varalta, että konsepti on jollekin vieras. Minä puutuin salatehtäviin ainoastaan sen verran, että keksin joukkoon muutaman henkilökohtaisemman tehtävän kohdistuen tiettyyn/tiettyihin vieraisiin. Tällaisia kun kaasot ja bestmanit eivät todennäköisesti olisi voineet keksiä kun  he eivät luonnollisesti tunne kaikkia vieraitamme yhtä hyvin kuin me. Esimerkkinä tällaisesta oli esimerkiksi tehtävä, jossa piti etsiä vieraiden joukosta poliisi (heitä oli häissämme kolme) ja kertoa hänelle, että on varastanut kaupasta alushousut.

Joskus salatehtävät toteutetaan niin, että jokaiselle vieraalle on jaettu valmiiksi yksi suoritettava tehtävä, mutta koin itse, että tällainen konsepti toimi ainakin meidän häissämme paremmin, että kellekään ei tullut paineita tehtävien suorittamiseen kun lapun sai ottaa vain jos siltä tuntui ja halutessaan vaihtaa jos tehtävä ei tuntunut itselle sopivalta. Meillä tehtäviä oli aika laidasta laitaan eli osa oli hyvinkin helppoja ja osa vaati oikeasti jonkun verran heittäytymistä. Osa vieraista innostui suorittamaan tehtäviä enemmänkin. Lisäksi mielestäni oli todella hauskaa, että me emme tienneet tehtävien sisältöä etukäteen, sillä monet tehtävistä kohdistuivat meihin. Etenkään Matias ei tuntunut tajuavan lähes mitään hommaa salatehtäväksi, joita hänelle tultiin suorittamaan. Vasta jälkikäteen kun luimme suoritettuja tehtäviä kotona niin hän hämmästeli, että "oliko tuokin juttu salatehtävä?!" :D Noista salatehtävistä on muutenkin riittänyt paljonkin puhetta ja hauskoja tarinoita häiden jälkeen. Ainoa asia mikä jäi hieman harmittamaan oli, että olisimme halunnut palkita salatehtäviä eniten suorittaneen henkilön ja lisäksi meidän mielestämme parhaan salatehtävän tehneen vieraan, mutta aikataulumme laahasi jossain vaiheessa iltaa niin pahasti jäljessä, että tuo palkitseminen jäi pois.

Pullopostin idea puolestaan oli kirjoittaa hääparille avioliittoneuvoja, treffi-ideoita tai muita terveisiä ja sujauttaa kirjoittamansa viesti pulloon. Pullo on tarkoitus avata ja saamamme viestit lukea ensimmäisenä hääpäivänämme. En osaa oikein sanoa, että kuinka monta viestiä saimme pulloon, mutta ainakin se on niin täynnä, että enempää ei olisi juuri mahtunutkaan eli ilmeisen moni kuitenkin tästä innostui. Se, että miten nuo viestit saadaan tuolta lasipullosta ulos tuleekin sitten olemaan ihan oma operaationsa.

Polaroid- vieraskirjamme täyttyi illan aikana kuvista ja terveisistä meille. Halusimme välttää pakolliset pönötyskuvat photobooth-rekvisiittojen kanssa, joten vieraat saivat käyttää kameraa mielensä mukaan eri tilanteissa. Kirjasta kyllä huomaa, että mitä pitemmälle ilta on edennyt niin sitä mielikuvituksellisimpia kuvia ja tervehdyksiä sivuilta löytyy ja tämä onkin mielestäni ihan parasta!

Tämä on Kuutamolla!

Kuten tässä häiden ohjelmaa käsittelevässä postauksessa kerroinkin niin monet perinteisistä hääleikeistä eivät uppoa meihin ja etenkin morsiamen ryöstö ja kenkäleikki olivat meille ehdottomasti no go-listalla. Ajattelimme kuitenkin, että edes yksi leikki olisi hauska toteuttaa häissä mikäli keksisimme jonkun oikeasti meidän näköisen ja hieman omaperäisemmän idean.

Jossakin vaiheessa mieleeni tuli kavereiden kanssa lapsena leikitty leikki, jossa tuli esittää kolme väittämää, joista kaksi oli totta ja yksi valhetta. Leikin idea oli selvittää yksinkertaisilla kysymyksillä, että mikä väittämistä oli valhetta. Tämä leikkimme oli saanut alkunsa televisiossa silloin pyörineestä Kuutamolla- ohjelmasta, jossa julkkisvieraat pelasivat tätä. Muistaako kukaan muu tätä kyseistä ohjelmaa?

Aloinkin pohtimaan, että olisikohan tästä muokattavissa jonkinlainen hääleikki. Esitin tämän leikin aihion kaasoille ja bestmaneille illanvietossa, jossa valitsimme hääviinejä ja yhdessä onnistuimmekin ideoimaan mielestäni tämän hyvin toimineen hääleikin.

Ideana siis oli, että kaasot miettivät etukäteen kolme väittämää minusta, joista kaksi piti paikkansa ja yksi oli valhetta. Bestmanit puolestaan tekivät saman Matiaksesta. Nämä kaikki väittämät olivat pieniä tarinoita tai hauskoja sattumuksia meihin liittyen. Kaasot kertoivat etukäteen keksimänsä väittämät minulle ja bestmanit puolestaan Matiakselle, sillä tämän leikin kompastuskivenä on se, että pitää olla mahdollisimman varma siitä, että toinen ei tiedä sinusta kerrottavia väittämiä. Muutenhan hän arvaisi heti mikä tarinoista ei pidä paikkansa.

Häissä ensin kukin kaasoista esitti yhden väittämän. Tämän jälkeen Matias sai kysyä kultakin yhden kysymyksen väittämiin liittyen, mutta kysymyksiin tuli vastata ainoastaan joko kyllä tai ei. Tämän jälkeen ohjelmaa juontanut seremoniamestarimme kysyi vieraiden mielipidettä eli vieraat saivat osallistua leikkiin kertomalla pöytäkunnittain oman mielipiteensä siitä mikä väittämistä on valhetta. Seremoniamestari merkitsi jokaisen pöydän vastauksen ylös ja kertoi meille, että kuinka monta pöytää oli veikannut mitäkin väittämää valheeksi. Seuraavaksi Matias pohti väittämiä hieman ääneen ja perusteli, että miksi hänen mielestään väittämä on totta/valhetta.

Sama homma toteutettiin myös toisin päin eli minä sain arvuutella bestmanien keksimistä tarinoista, että mitkä niistä ovat totta ja mikä valhetta. Sekä kaasot että bestmanit olivat onnistuneet keksimään todella hauskoja tarinoita, jotka kyllä kirvoittivat kaikissa hyvät naurut. Hauskaa oli, että arvasimme kummatkin Matiaksen kanssa oikein, että mikä väittämistä on valhetta, vaikka yleisön keskuudessa eniten ääniä sai meidän kummankin kohdalla jokin muu väittämä. Selvästi siis tunnemme toisemme melko hyvin!

Tämä itse mukailtu hääleikkimme osottautui siis oikein toimivaksi ohjelmanumeroksi. Se oli hauska, meidän näköinen ja vieraatkin pääsivät siihen kivalla tavalla osalliksi.

Kuvat: Joni Alhonen