Kirkolta juhlapaikalle Inkan kyydissä

Helmikuussa 2018 kirjoittelin tässä postauksessa haaveestani saada meille kyyditys kirkolta juhlapaikalle hevoskärryillä. Tuota talvea seuranneen kevään aikoihin aloin kartoittamaan kunnolla Turun alueella toimivia hevoskärry-yrityksiä ja pyysin muutamalta tarjouksen. Niin vaihtamiemme viestien kuin hinnan perusteella meidät vakuutti eniten Tmi Inkantinki, jolta päädyimmekin tuon kyydityksen varaamaan.

Meidät kirkolta juhlapaikalle muutaman kilometrin matkan kuljetti siis ihana suomenhevonen nimeltä Inka 1800-luvun lopun Viktoria-vaunuissa eli tämä kulkupeli sopi senkin puolesta kuin nakutettu häidemme kartanomiljööseen. Ja voi että miten tästä kyydistä nautimmekaan! Tämä heppakärrykyyti oli yksi niistä asioista, joita olin odottanut hääpäivässä eniten ja se kyllä lunasti kaikki odotukset ja enemmänkin.

Heti hevoskärryn lähdettyä kirkolta avasimme shamppanjan ja fiilistelimme ensihetkiä tuoreena avioparina ihanan aurinkoisessa kesäsäässä. Tuo meidän matka kirkolta juhlapaikalle oli sen verran lyhyt, että autossa ei olisi ehtinyt kuin muutaman lauseen vaihtaa, mutta noin 20 minuutin hevoskärrykyydissä ehdimme nautiskelemaan tuosta hetkestä ihan eri tavalla. Saimme ohikulkeneilta tuntemattomilta ihmisiltä paljon onnitteluja ja vilkutuksia sekä tietenkin omilta vierailtamme, jotka ajoivat bussilla ja osa omilla autoillaan meidän ohitse juhlapaikalle.

Kun saavuimme kartanon pihaan niin kaikki vieraat olivat vastaanottamassa kärryämme onnittelu-huutojen saattelemana. Koko tuo hevoskärrykyyti oli kokonaisuudessaan yksi niistä hääpäivän hetkistä, joihin todella toivoisi pääsevänsä takaisin. Jos siis jollakin on kirkolta (tai muulta vihkipaikalta) sopiva reitti juhlapaikalle ja kyyditys heppakärryllä houkuttelee niin en voi kuin suositella tätä ihan täysillä. Sateen varalta ainakin näissä kärryissä on pystyyn nostettava kuomu ja runsashelmaisia mekkoa varten lisäsuojana voidaan käyttää vielä vilttejä, mutta kyllähän tällainen kyyti antaa huomattavasti enemmän silloin kun sää suosii.

Postauksen kuvat: Joni Alhonen paitsi kuvat 6 ja 8, jotka ovat vieraiden ottamia

Anna Katarina Wedding Films - Lauran & Jonin häävideo

Tähän väliin poiketaan hieman polulta meidän hääpäivän läpikäymisessä. Vihdoin sain nimittäin laitettua alkukesästä kuvaamani Lauran ja Jonin häiden koostevideon Youtube- kanavalleni. Lauran ja Jonin häitä juhlittiin kesäkuun alussa Turun Ruissalon kauniissa Villa Marjaniemessä. Hääpari oli valinnut tuon alkukesän päivän osittain sen perusteella, että silloin ei todennäköisesti olisi liian kuuma, mutta vähän toisin kävi, sillä tuo päivä sattui olemaan yksi kesän lämpimmistä päivistä. Juhlat onnistuivat kuitenkin kuumuudesta huolimatta oikein mallikkaasti ja oli ilo saada olla ikuistamassa tämän pariskunnan tärkeä päivä ♥

 Kertokaahan mitä piditte tästä videosta :)

P.S. Jos olet harkinnut omien häiden videokuvausta niin minulta voi pyytää tarjouksen sähköpostilla akwedfilms(a)gmail.com.

"Mutta suurin niistä on rakkaus" - meidän vihkiminen

Meidän vihkikirkkomme oli Paraisten keskiaikainen kivikirkko, joka on yksi Suomen vanhimmista kirkkorakennuksista. Olen aina pitänyt kyseistä kirkkoa todella juhlavana ja kauniina, joten olin todella mielissäni, että saimme mennä naimisiin juuri tuolla.

Odottelin vihkimisen alkua kirkon sakastissa isäni, kaasojeni sekä siskoni kanssa. Tuo odottelu oli varmasti hääpäivän jännittävin hetki. Hörpiskelin hermostuneesti vettä ja koitin vain hengitellä rauhassa, että jännitys ei kasvaisi ihan liian suureksi. Sisääntulon toteutimme niin, että häämarssin alkaessa soimaan ja kirkon ovien avautuessa, kaasoni menivät yksi kerrallaan edeltä alttarille omille paikoilleen ja me tulimme isäni kanssa perästä. Meillä oli sisääntulomarssina Prinsessa Ruususen häämarssi, joka oli ollut lapsesta saakka haavemarssini omiin häihin. Sitä kuunnellessa tulee vain kylmät väreet jokaikinen kerta. Oli myös aika mieletöntä ajatella, että tasan 28 vuotta aiemmin äitini oli astellut tuon saman kirkon käytävää, saman kappaleen tahdissa vanhempieni hääpäivänä.

Yksi pieni kömmähdys tuossa sisääntulossa kuitenkin tapahtui. Nimittäin mekkoni erittäin runsasta helmaa ei ehkä kuitenkaan oltu lyhennetty edestä tarpeeksi sillä ensimmäisellä askeleella kirkkosaliin, astuin korollani johonkin helman sisätylliin, jolloin tyllin kanttinauhaan tuli pieni repeämä, josta jalkani sujahti lävitse. Tätä on hieman hankala selittää eikä kohellusta huomannut kuulemma kukaan muu kuin minä itse, mutta kävelin siis matkan alttarille ikään kuin pieni lenkki toisessa nilkassani helman alla ja toivoin, että en tämän vuoksi kompastu. Matkasta selvittiin onneksi kunnialla ja tuossa vaiheessa olin jännityksestä huolimatta vain yhtä hymyä kun näin kaikki läheisemme ja Matiaksen kirkossa.

Papin puhe meille oli mielestäni ihanan lämminhenkinen ja keräsi jälkikäteen kehuja vierailtakin. Minulla oli muutenkin alttarilla Matiaksen kanssa hyvä ja onnellinen olo. Pahin jännitys oli onneksi takanapäin. Yksi vihkimisen koskettavimmista hetkistä oli siskoni meille lukema perinteinen korinttilaiskirjeen kohta Raamatusta kun hänkin meinasi liikuttua kesken puhumisen. Meillä oli kirkossa myös yksi musiikkiesitys kun kaverimme lauloi meille kanttorin pianosäestyksellä Elton Johnin Your Songin.

Rehellisesti sanottuna, en edes tiedä, että mikä meidän kirkosta poistumismarssin nimi on. Minulle sisääntulomarssi oli tärkeä, mutta poistumiskappaleesta olimme antaneet kanttorille vapaat kädet ja toivoimme ainoastaan jotakin iloista ja kevyttä kappaletta. Tämä mielestäni toteutuikin hyvin ja meidän vanavedessä kirkosta vieraat johdattivat ulos kaasot ja bestmanit. Kiersimme sakastin kautta takaisin kirkkoon ja odotimme hetken, että vieraat asettuivat tekemään meille kunniakujan ja saippuakuplat saatiin jaettua. Kirkosta ulosastuessamme seremoniamestarimme esitteli meidät ensimmäistä kertaa avioparina ja saippukuplien saattelemana poistuimme kirkosta kohti erityistä kyytiämme, josta lisää myöhemmin omassa postauksessa. 

Postauksen kuvat: Joni Alhonen

Hääpäivän aamu

Hääpäivänä heräsimme aurinkoiseen aamuun hieman ennen klo 7 ja hetkeä myöhemmin kampaaja-meikkaajamme Irina saapui hotellille. Irinan oli siis määrä tehdä minulle hääkampaus ja meikki sekä meikit kaasoilleni. Ensiksi hänen penkkiinsä istahti Emmi meidän muiden mutustellessa aamupalaa. Klo 9 aikaan hotellille saapui toinen kampaaja Krista tekemään kaasojen kampauksia. Meillä oli varattu siis aikaa yhteensä neljälle meikille ja neljälle kampaukselle klo 7-12 kahden tekijän voimin.

 Noin klo 10 aikoihin paikalle saapui myös kuvaajamme Joni Alhonen, joka tuli kuvaamaan tätä aamuista valmistautumistamme. Kampaukset ja meikit valmistuivat ajallaan, mutta hieman sydämen tykytystä aiheuttanut asia oli morsiuskimppuni sekä kaasojen rannekukat. Olin nimittäin alunperin sopinut kukkakaupan kanssa, että hakisimme nuo kukat matkalla hotellilta juhlapaikalle ja kellonajankin piti olla sopiva. Kuitenkin hääviikolla kukkakauppa ilmoitti, että kukat pitäisi hakea aamulla klo 9, sillä he ovat lähdössä joillekin messuille. Ilmoitin tuolloin, että tämä aikataulu ei ole meille mahdollinen ja että aiemman sopimamme aikataulun piti olla heille ok. Tällöin kukkakauppa ehdotti, että he lähettäisivät kukat meille lähettipalvelulla ja suostuin tähän melko pitkin hampain, sillä enteilin heti tässä riskin mahdollisuuden, että mitä jos lähetti myöhästyisi tai kukat joutuisivat jonnekin hukkaan.

 Kerrankin voin sanoa, että ärsyttipä olla noin oikeassa enteilyjeni kanssa. Saimme nimittäin jossakin vaiheessa puhelun hotellimme respasta, että Naantalin Kylpylästä oltiin soitettu, että kukat olivat päätyneet heille. Kukkakauppa oli nimittäin kirjoittanut paikaksi Naantalin Kylpylän, mutta osoite oli kyllä meidän hotellille. Tässä oli nyt siis sekä lähettipalvelun että kukkakaupan huolimattomuutta. Kukkakauppa ei vastannut yrityksiini soittaa, mutta onneksi muistin aivan sattumalta lähettipalvelun nimen, jonka matkaan kukkakauppa oli sanonut kukat laittavansa. Onnistuin siis etsimään heidän numeronsa ja puhelun päätteeksi kukat luvattiin yrittää toimittaa meille ajoissa. Onneksi olin alunperin sanonut kukkakaupalle lähes tuntia todellista aiemman lähtöajan, joten kukat ehtivät hyvin perille. Kukkiin itsessään olin aivan mielettömän tyytyväinen, mutta hieman kyllä ärsytti setviä tätä asiaa hääaamuna.

Noin puolen päivän aikaan isäni tuli hakemaan minut ja kaasoni hotellilta ja lähdimme Naantalista kohti Paraista. En halunnut istua häämekkoni kanssa autossa yli 45 minuuttia, joten päästyämme perille Furuvikin Kartanolle puin mekkoni päälle siellä. Juhlapaikalla nostimme myös kaasojen kanssa yön kylmiössä olleet kukkamaljakot paikoilleen. Kun mekko oli saatu päälle ja kukat pöydille niin kuvaaja otti potrettikuvia minusta ja kaasoista mikä säästäisi aikaa varsinaiselta potrettikuvaukselta vihkimisen jälkeen. Kuvauksessa hurahtikin sen verran aikaa, että kuvaajalla tuli jo hieman kiire lähteä ottamaan vastaavia kuvia Matiaksesta ja bestmaneista Paraisten keskustaan. Meidän kaavailtu pieni lounashetki muuttui myös juoksuevästykseksi kun piti jo lähteä viemään kaasojen tavaroita hotelliin matkalla kirkolle. Tässä meinasi pieni stressi iskeä, mutta olimme kuitenkin kirkolla onneksi ihan hyvissä ajoin.

Kaikki postauksen kuvat: Joni Alhonen (JA-Media)