Salatehtävät, pulloposti ja polaroid-vieraskirja

Salatehtävät olivat häidemme valmisteluissa niitä harvoja asioita, jotka ulkoistimme lähes kokonaan kaasoille ja bestmaneille. Meillä salatehtävät oli toteutettu niin, että juhlapaikalla oli purkki, josta jokainen vieras sai halutessaan käydä hakemassa yhden tai useamman tehtävän ja suoritettuaan sen, kirjoittaa nimensä lappuun ja palauttaa se tehdyille salatehtäville varattuun purkkiin. Seremoniamestari myös mainosti näitä tehtäviä kerran illan aikana jos joltain olisi muuten jäänyt tuo purkki huomaamatta. Purkin vieressä meillä oli vielä ohjeet salatehtävien suorittamiseen siltä varalta, että konsepti on jollekin vieras. Minä puutuin salatehtäviin ainoastaan sen verran, että keksin joukkoon muutaman henkilökohtaisemman tehtävän kohdistuen tiettyyn/tiettyihin vieraisiin. Tällaisia kun kaasot ja bestmanit eivät todennäköisesti olisi voineet keksiä kun  he eivät luonnollisesti tunne kaikkia vieraitamme yhtä hyvin kuin me. Esimerkkinä tällaisesta oli esimerkiksi tehtävä, jossa piti etsiä vieraiden joukosta poliisi (heitä oli häissämme kolme) ja kertoa hänelle, että on varastanut kaupasta alushousut.

Joskus salatehtävät toteutetaan niin, että jokaiselle vieraalle on jaettu valmiiksi yksi suoritettava tehtävä, mutta koin itse, että tällainen konsepti toimi ainakin meidän häissämme paremmin, että kellekään ei tullut paineita tehtävien suorittamiseen kun lapun sai ottaa vain jos siltä tuntui ja halutessaan vaihtaa jos tehtävä ei tuntunut itselle sopivalta. Meillä tehtäviä oli aika laidasta laitaan eli osa oli hyvinkin helppoja ja osa vaati oikeasti jonkun verran heittäytymistä. Osa vieraista innostui suorittamaan tehtäviä enemmänkin. Lisäksi mielestäni oli todella hauskaa, että me emme tienneet tehtävien sisältöä etukäteen, sillä monet tehtävistä kohdistuivat meihin. Etenkään Matias ei tuntunut tajuavan lähes mitään hommaa salatehtäväksi, joita hänelle tultiin suorittamaan. Vasta jälkikäteen kun luimme suoritettuja tehtäviä kotona niin hän hämmästeli, että "oliko tuokin juttu salatehtävä?!" :D Noista salatehtävistä on muutenkin riittänyt paljonkin puhetta ja hauskoja tarinoita häiden jälkeen. Ainoa asia mikä jäi hieman harmittamaan oli, että olisimme halunnut palkita salatehtäviä eniten suorittaneen henkilön ja lisäksi meidän mielestämme parhaan salatehtävän tehneen vieraan, mutta aikataulumme laahasi jossain vaiheessa iltaa niin pahasti jäljessä, että tuo palkitseminen jäi pois.

Pullopostin idea puolestaan oli kirjoittaa hääparille avioliittoneuvoja, treffi-ideoita tai muita terveisiä ja sujauttaa kirjoittamansa viesti pulloon. Pullo on tarkoitus avata ja saamamme viestit lukea ensimmäisenä hääpäivänämme. En osaa oikein sanoa, että kuinka monta viestiä saimme pulloon, mutta ainakin se on niin täynnä, että enempää ei olisi juuri mahtunutkaan eli ilmeisen moni kuitenkin tästä innostui. Se, että miten nuo viestit saadaan tuolta lasipullosta ulos tuleekin sitten olemaan ihan oma operaationsa.

Polaroid- vieraskirjamme täyttyi illan aikana kuvista ja terveisistä meille. Halusimme välttää pakolliset pönötyskuvat photobooth-rekvisiittojen kanssa, joten vieraat saivat käyttää kameraa mielensä mukaan eri tilanteissa. Kirjasta kyllä huomaa, että mitä pitemmälle ilta on edennyt niin sitä mielikuvituksellisimpia kuvia ja tervehdyksiä sivuilta löytyy ja tämä onkin mielestäni ihan parasta!