Rannekorun teettäminen vanhasta sormuksesta

Omien havaintojeni mukaan moni morsian kokee merkitykselliseksi käyttää esimerkiksi äidin tai isoäidin vanhaa korua hääpäivänä. Minä mukaan lukien. Ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta, sillä en varmasti ole yksin sen kanssa, että mielessäni oli ollut jo kauan tietty suvussa kulkenut koru, jota haluaisin hääpäivänä käyttää, mutta en oikein tiennyt, että miten.

Kyseessä on kultainen kuukivisormus, jonka olen saanut rippipäivänäni mummiltani ja jonka hän puolestaan on saanut itse rippilahjaksi omilta isovanhemmiltaan. Koru ei ole enää nykymittapuulla rahallisesti arvokas, mutta tunnearvoa siinä on senkin edestä. Olen jo vuosia halunnut saada tämän aarteeni käyttöön, mutta sormuksen ongelmana on ollut keltakultainen väritys ja ennen kaikkea se, että se ei hyvin pienen kokonsa vuoksi mahtunut kuin pikkusormeeni. Nyt häiden kynnyksellä äitini ehdotti, että voisin teetättää sormuksesta jonkin muun korun, jolloin voisin käyttää sitä häissä ja saada tuon korun muutenkin käyttöön. Innostuin ajatuksesta kovasti ja aloin etsimään netistä inspiraatiota, että miksi koruksi tuo sormus voisikaan muuntautua.

Lopulta päädyin oikeastaan kahteen vaihoehtoon; sormuksesta tulisi joko kaula- tai rannekoru. Koska minulla oli jo hankittuna häihin erittäin mieluinen kaulakoru niin oli helppo tehdä päätös, että sormuksesta tulisi rannekoru. Lukuisten kuvien selailun jälkeen löysin vihdoin sellaisen rannekorun mallin, joka kolahti heti. Rannekorustani tulisi tyylikäs rengas, jonka keskellä komeilisi sormuksen kuukivi ja jonka avoimia päätyjä koristaisivat jonkinlaiset pallurat.

Lähetin kahteen eri kultasepänliikkeeseen kuvat sormuksesta sekä tästä löytämästäni inspiraatiokuvasta ja pyysin tarjouksen hopeisesta rannekorusta. Hintaero näiden kahden liikkeen välillä oli sen verran suuri, että päädyin viemään korun edullisempaan, Kirkkonummella sijaitsevaan RMV-koruun, jonka palveluita perheeni on käyttänyt aiemminkin.

Viime viikolla lähdin hakemaan valmista korua hieman jännityksellä, mutta sain onneksi huokaista helpotuksesta, sillä lopputulos oli jopa vielä hienompi kuin mitä olin odottanut! Koru on ihanan siro ja se sopii hyvin mielestäni niin arki-  kuin juhlakäyttöön. Tuo mummini vanhasta sormuksesta siirretty kuukivi sovitettiin hopeisiin renkaaseen, jonka päädyt muotoiltiin toivomallani tavalla. Sormuksen alkuperäisen kultaisen rungon sain talteen jos sitä haluaa myöhemmin uusiokäyttää johonkin toiseen koruun.

Kaikkiaan korun teettäminen maksoi 150€, joka on mielestäni erittäin kohtuullinen hinta varsinkin ottaen huomioon, että toisessa saamassani tarjouksessa hinta-arvio oli 350-400€. Olen myös kovin iloinen siitä, että sormuksen alkuperäinen omistaja eli mummini piti lopputulotuksesta todella paljon.

Onko lukijoiden joukossa muita morsiamia, jotka aikovat käyttää vanhoja koruja häissään ja onko joku muukin uskaltautunut antamaan niille uuden olomuodon?

Timanttisormuksen puhdistaminen kotikonstein

Kerran koruliikkeessä asioidessani myyjä kiinnitti huomiota kihlasormukseeni ja kehui sen olevan todella kaunis, mutta kuulemma sangen likainen. Tätä ei kyllä ollut kiistäminen. Varsinkin talvella näin kuivakätisenä joudun rasvailemaan käpäliäni pitkin päivää. Kihlasormukseni saakin näistä rasvoista varmasti osansa, vaikka pyrinkin aina ottamaan sen itse rasvaamisen ajaksi pois sormesta. Myyjä sanoi, että hänellä olisi helppo ratkaisu sormuksen puhdistamiseen ja kysyi haluaisinko nähdä miten hyvin tämä puhdistuskeino toimii sormukseeni. Tietysti halusin ja annoin sormukseni myyjän mukaan liikkeen takahuoneeseen. Muutaman minuutin kuluttua myyjä palasikin luokseni upeasti kimaltavan sormukseni kanssa. Niin ihmeitä tuo puhdistus oli tehnyt, että rinkulani tuntui lähes uudelta entiseen verrattuna.

Koska kyseessä on erittäin helppo ja nopea puhdistusmetodi niin ajattelin jakaa sen täällä blogissani, jospa joku muukin siitä innostuisi.

Välineet, joita tähän puhdistukseen tarvitsee on vesi, korujen putsaamiseen tarkoitettu liina sekä Diamond Dazzle Stik- timantinpuhdistuskynä. Kyseessä on ulkomuodoltaan sekä toimintaperiaatteeltaan paljon valokynää muistuttava tuote. Tämä toimii niin, että toisessa päässä on juurikin valokynän harjaksia muistuttava pää ja toisesta päädystä kiertämällä saa puhdistusainetta harjaksiin.

Ensin sormus huuhdellaan pelkällä vedellä.

Seuraavaksi kynän harjapää kastellaan vedellä ja sormus harjataan kauttaaltaan läpi Diamond Dazzle Stikin harjapäällä niin, että harjaksista irtoaa sormukseen puhdistusainetta. Sormusta harjataan noin minuutin ajan, jolloin puhdistusaine vaahtoutuu kevyesti. Omassa sormuksessani on etenkin sivuilla ja takana useampi pieniä koloja, joten tämä harja on ihan omiaan niiden puhdistamiseen.

Lopuksi sekä harja että sormus huuhdellaan pelkällä vedellä ja jälkimmäinen kuivataan ja kiillotetaan vielä koruliinalla.

Tadaa! Lopputuloksena on upeasti kimaltava ja puhdas sormus. Tämä kotipuhdistus ei tietenkään ole sama kuin kultasepänliikkeissä tehtävät "sormushuollot", joissa myös varmistetaan, että kivet sormuksessa ovat tiukasti paikallaan, mutta mikäli haluaa siinä välissä kirkastaa sormustaan niin minä ainakin liputan vahvasti tämän puolesta. Tuosta Diamond Dazzle Stikistä vielä sen verran, että tuote ei sisällä mitään myrkyllisiä aineita ja sopii timanteille, jalokiville, kullalle ja platinalle. Helmiä kyseisellä tuotteella ei saa puhdistaa. Omani ostin Kultajousesta ja hinta taisi olla 13€ luokkaa, joten sieltä näitä ainakin löytää jos joku kiinnostui tästä.

Löytö nimeltä vihkisormus

Jo ennen kihlasormuksen hankintaa minulle oli aikalailla selvää, että en tulisi haluamaan vihkisormustani perinteiseen tapaan samaan sormeen kihlasormukseni kanssa. Tämä ajatus vahvistui myös kun kyselin asiasta eri kultaseppien mielipiteitä. Kihlasormukseni muodon vuoksi (hahmottuu hyvin alla olevista kuvista) vihkisormus täytyisi teettää sen reunoja mukailevaksi mikäli sen haluaisi laittaa samaan sormeen. Kuitenkin olen sitä mieltä, että kihlani on niin kaunis yksinään, että en halua toista sormusta siihen ”sotkemaan” kokonaisuutta. Kihlasormus on muutenkin ollut minulle alusta lähtien se pääsormus, joten oli selvää, että se tulisi jäämään vasempaan nimettömään.

Vihkisormuksen suhteen ei siis pahemmin ollut rajoitteita kun se kerran tulisi yksinään oikeaan nimettömääni. Aluksi pohdin, että vihkisormukseni voisi olla yksinkertainen rivitimanttisormus, mutta niitä paljon soviteltuani tulin siihen tulokseen, että yksinään rivitimanttisormus ei ehkä kuitenkaan sopinut omaan käteeni kovinkaan hyvin. Jokin selkeämpi keskikohta sormuksessa tulisi siis olla, mutta tarkemmasta mallista minulla ei oikein ollut mitään mielikuvaa. Halusin kuitenkin, että vihkisormus sointuisi edes jollain tapaa kihlan seurauksi, vaikka harvoin ihmisen molemmat kädet tönöttävätkään aivan vieritysten.

Kokeilinkin useammilla häämessuilla sekä eri kultasepänliikkeissä todella montaa erilaista sormusta. Jossain vaiheessa turhauduin sormuksen metsästämiseen sen verran, että en ollut enää kovinkaan innostunut koko vihkisormuksesta. Melko hälyttävä merkki, sillä kuka nainen ei muka innostuisi timanteista!

Se oikea vihkisormus tulikin lopulta vastaan aivan sattumalta. Ja otsikon mukaisesti tämä oli todellinen löytö! Bongasin sormuksen nimittäin Stockan Hullujen Päivien- kuvastosta Westerbackin kultamyymälän valikoimista. Lähdin katsomaan sormusta toivoen tietenkin, että tämä yksilö vihdoin veisi sydämeni ja niin se onneksi tekikin. Kotiutin sormuksen todella hyvällä alennuksella ja tietenkin erittäin iloisella mielellä. Vaikka en ollut tämän tyylistä rinkulaa kaavaillut alun perin niin nyt en malta odottamaan, että pääsisin jo käyttämään tätä ♥

Onko muilla jo vihkisormus hankittu ja oliko mieleisen löytäminen helppoa vai joutuiko täydellisen rinkulan metsästykseen näkemään enemmänkin vaivaa?

Mennään naimisiin- häämessut ja blogimiitti

Tiedän, olen auttamattomasti myöhässä tämän postauksen kanssa. Työpaikan vaihtaminen ja talviloma Floridassa ovat täyttäneet kalenterini viime viikot, joten toivottavasti näillä verukkeilla saan anteeksi tämän postauksen tekemisen venymisen! Osallistuin tosiaan Helsingin Wanhassa satamassa pidettäville Mennään Naimsiin- häämessuille 13.1. Olimme sopineet kaasoni kanssa jo kauan aikaa sitten menevämme näille messuille, mutta minulla oli kunnia saada osallistua kyseisessä tapahtumassa myös hääbloggaajien miittiin.

Blogimiitti alkoi ihanalla aamupalalla, jonka Theron Catering oli meille loihtinut. Tarjolla oli jos jonkinlaista herkkua skumpan kera ja näillä sai kyllä vatsan täyteen messupäivän alkuun. Aamiaisen jälkeen kaksi hääpukuompelijaa kävi kertomassa meille hääpuvun teettämisestä. Itse en ole ajatellut pukuani teettää, mutta oli jokatapauksessa mielenkiintoista kuulla, että millaisesta prosessista tuossa onkaan kyse.

Seuraavaksi suuntasimme hääpukumuotinäytökseen, jota odotin etukäteen ehkä eniten messuilla. Pahoittelut ehkä blogini historian suurimassa kuvapläjäyksestä tässä yhteydessä, mutta tuossa näytöksessä oli vain niin paljon kauniita ja mielenkiintoisia pukuja niin itse morsiamille kuin häävieraille. Näytös oli mielestäni siis todella onnistunut ja mikä parasta suurin osa puvuista oli todella sellaisia, jotka voisi kuvitella morsioiden valitsevan itselleen hääpuvuksi eikä siis tehty vain catwalkia varten.

 Tuon häämuotinäytöksen jälkeen meillä oli vapaata aikaa kierrellä messuilla, jolloin lähdimme kaasoni kanssa katsastamaan kunnolla messujen tarjontaa. Huomioni kiinnittyi erityisesti erilaisiin kattauksiin, joita oli messuilla näkyvillä runsaasti. Tuossa kolmannessa kuvassa on mielestäni todella hauska idea, jossa vieraan "nimikyltti" on tehty puusta! Tämän toteuttaminen yli 100 hengelle saattaa tosin olla hieman työlästä :D

Hääpukujen ja huntujen hypistely oli myös messuilla ihanaa! Aiemmin olen ollut lähes varma, että en halua huntua osaksi häälookiani. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut etenkin katsoessani Say yes to the dress- sarjaa (kuka muu tunnustautuu tämän ohjelman faniksi?), että huntu kruunaa monen hääpuvun, joten mieleni on alkanut hiljalleen kääntymään tämän asian suhteen. Tästä on lähiaikona tulossa vielä tarkempaa postausta!

Olen jo jonkin aikaa pohtinut, että millaisen vihkisormuksen haluaisin kihlasormukseni kaveriksi. Kuten tuossa kihlasormuksestani kertovassa postauksessa kerroinkin niin minulle kihlasormus on nimenomaan se "pääsormus" ja sen hankalan muodon takia vihkisormuksen laittaminen samaan sormeen olisi vähintäänkin haasteellista. Halusin kuulla tähän myös ammattilaisten mielipiteitä, joten vierailimme messuilla monilla kultasepänliikkeiden pisteillä. Oikeastaan kaikki olivat samaa mieltä kanssani siitä, että kihlasormus saisi jatkossakin koristaa yksin vasenta nimetöntäni ja vihkisormuksen paikka tulee olemaan oikeassa kädessäni. Löysin messuilta muutamia varteen otettavia vihkisormuskandidaatteja ja tuo alla olevassa kuvassa näkyvä Sandbergin sormus nousi suosikikseni.

Messupäivän päätteeksi saimme mukaamme lahjakassin, josta paljastui Mennään Naimisiin- häälehtiä, Häitä päin- opas häiden suunnitteluun, muistivihko, pieni skumppapullo sekä Make Up Storen meikkejä. Lisäksi Sinelli oli muistanut meitä puisella sydänkyltillä, jonka voi tuunata mieleisekseen sekä tummansinisillä vieraslahjapusseilla. Saimme käydä messupäivän yhteydessä noutamassa Kultajousen pisteeltä kassin, jossa oli laukkukoru sekä tämä tyylikäs hopeinen Laukka- kaulakoru. Näistä lahjoista tuli kyllä todella hemmoteltu olo!

Tällaisia häämessutunnelmia siis tammikuulta. Kaiken kaikkiaan pidin näistä messuista ja niiden tarjonnasta kovasti ja tietenkin tuo mahtava blogimiitti kruunasi messupäivän! ♥

Tarina kihlasormuksen valinnasta

Vuoden ensimmäisenä postauksena ajattelin esitellä teille sen rakkaimman koruni, nimittäin kihlasormukseni. Pohjustetaan asiaa aloittamalla nyt aivan alusta.

Oma lempielokuvani on ollut ylä-asteelta lähtien Breakfast at Tiffany's. Voitte siis kuvitella sitä itselleni merkityksellistä hetkeä kun astuin tuon elokuvassa esiintyvän New Yorkin Tiffanyn lippulaivaliikkeen ovista sisään käydessäni ensimmäisen kerran Nycissä. Oli tämä tyttö kyllä yhtä hymyä! Tässä vaiheessa en ollut edes tavannut Matiasta saatika haaveillut kihloista. Eli vaikka tuolloin mukaan tarttui Tiffanylta jotain aivan muuta niin jo tätä ennen olin Tiffanyn nettisivuilla iskenyt silmäni tähän sormukseen. Enimmäkseen sillä asenteella, että "sitten joskus".

Kuva täältä

Tiffany Soleste Emerald Cut. Tämä vain oli yksinkertaisesti kaunein sormus jonka olin koskaan nähnyt. Kun aloimme Matiaksen kanssa puhumaan kihloista niin suunnittelimme, että kävisimme jossakin vaiheessa ostamassa tuon sormuksen New Yorkista. Minulle on aina ollut selvää, että haluan itse valita sormukseni. Tavallaan olisi romanttinen ajatus, että mies miettisi millaisesta sormuksesta pidän ja kosinta tulisi sitten täytenä yllätyksenä. Kuitenkin tiedän, että olen niin tarkka sormuksen suhteen ettei tällainen olisi sopinut meille. Olimme kumpikin sitä mieltä, että saisin itse valita sormuksen ja Matias päättäisi, että milloin haluaa kosia.

Viime kesänä selasin postissa tullutta Stockmannin kuvastoa ihan muuten vain ja viimeisillä sivuilla huomioni kiinnittyi kultasepänliike E. Lindroosin mainokseen. Siinä komeili Sandbergin uuden malliston Toivomuslähde- sormus.

Kuva täältä

Tokaisin Matiakselle ihan ohimennen, että tämä on ehkä ensimmäinen vastaantullut sormus tuon Tiffanyn mallin jälkeen, jonka voisin kyseisen kuvan perusteella kuvitella itselleni. Matias kehoitti, että voisin mennä katsomaan sormusta. Varmasti ajatteli, että tämä olisi vähintäänkin helpompi ja edullisempi tapa hankkia sormus kuin lähteä sen perässä Nyciin :D En ajatellut asiaa sen enempää, mutta kerran keskustassa pyöriessäni näin erään kultasepänliikkeen ikkunassa ison mainoksen näistä Sandbergin uusista sormuksista. Minulla ei ollut silloin kiire mihinkään, joten ajattelin, että nyt olisi hyvä tilaisuus käydä katsomassa miltä tuo sormus näyttäisi livenä.

Tämän malliston sormukset olivat mielestäni kauniita ja harkitsemisen arvoisia. Kokeilin näistä muutamaa eri mallia niin, että sekä keskikiven että rungon koko hieman vaihtelivat. Otin sormuksista parit kuvat ja päätin jättää asian hautumaan. Tämä sormus ei herättänyt siis heti mitään suuria tunteita, mutta ei myöskään tullut sellaista oloa ettei se olisi tuntunut yhtään omalta. Sormuksien sovittelusta innostuneena päätin jatkaa kierrosta. Kaivoin puhelimesta tuon Tiffanyn sormuksen kuvan esiin ja kiertelin eri kultasepänliikkeissä kyselemässä, että olisiko heillä tämän tyylistä sormusta. Kaikissa liikkeissä pudisteltiin päätä ja monet totesivat, että Suomessa käytetään yleisemmin sen verran hillitympiä sormuksia, että tuon kaltaisille ei ole paljon kysyntää. Monissa liikkeissä kyllä esiteltiin erilaisia vaihtoehtoja, mutta kaikki olivat paljon lähempänä tuota Sandbergin Toivomuslähdettä kuin Tiffanyn mallia.

Kierreltyäni lähes kaikki potentiaalisina liikkeinä pitämäni paikat läpi päätin kokeilla vielä Stockmannin yläkerrassa sijaitsevaa E. Lindroosia, jonka mainos oli antanut sysäyksen tälle koko sormuspohdinnalle. Menin tiskille jälleen näyttämään tuota Tiffanyn kuvaa ja kyselemään, että löytyisikö heiltä vastaavaa. Myyjän sanoessa "Itseasiassa kyllä meiltä löytyisi yksi, joka on aika samanlainen" ajattelin skeptisesti mielessäni, että "niin varmaan" ja valmistauduin kokemaan jälleen pettymyksen kulkiessani myyjän perässä vitriineille.

Tätä pettymystä ei kuitenkaan koskaan tullut. En ollut uskoa silmiäni kun myyjä kaivoi esiin tämän sormuksen, joka oli omaan silmääni lähes identtinen Tiffanyn sormuksen kanssa. Itseasiassa taisin ajatella, että se on jopa vielä kauniimpi :D

Mallailin sormusta käteen ja se näytti niin kauniilta ja tuntui vain jotenkin niin omalta. Myyjä kertoi, että kyseessä on Italiasta hankittu yksittäiskappale eli tämä oli heillä ainut. En halunnut tehdä kuitenkaan siinä täpinässä tehdä hätiköityä päätöstä vaan sain sormuksen tiedot mukaani ja menin kotiin miettimään asiaa. Kotona kerroin Matiakselle kierroksestani ja etenkin tästä viimeisestä sormuslöydöstäni. Hän totesi, että voisin mennä huomenna uudestaan katsomaan sormusta ja laittaa sen varaukseen jos se olisi juuri se sormus jonka haluan.

Olin jotenkin koko illan ja seuraavan aamun todella jännittynyt. Onneksi kaverini (tätä nykyä yksi kaasoistani) lähti mukaani. Liikkeessä sovittelin vielä sormusta ja vertailin sitä myös jo aiemmin kokeilemiini Sandbergin malleihin. Kaverini totesi sormuksesta, että "onhan toi nyt ihan sun sormus" ja oli se pakko itsekin todeta, että niin kyllä on <3 Viimeisen jännityshetken asiaan toi sormuksen rungon koko. Se oli nimittäin itselleni hieman liian suuri ja myyjä sanoi, että sormusta voisi pienentää timanttien takia vain vähän. Onneksi tarvetta suuremmalle pienennykselle ei ollut, joten uskalsin laittaa sormuksen varaukseen :)

Tässä se nyt sitten on toivottavasti koko loppuelämän. Sormus on valkokultaa ja karaatteja tässä on muistaakseni noin yksi. Hionnat näissä timanteissa ovat briljantti ja baguette. Olen ollut tähän valintaani enemmän kuin todella tyytyväinen! Sormus on klassisen kaunis ja tärkeintä on, että se tuntuu juuri omalta. Vihkisormusta en aio käyttää tämän kanssa samassa sormessa. Jo sormusta sovittaessani puhuimme myyjän kanssa, että ainut keino saada tähän mitenkään sopiva vihkisormus olisi teettäminen, jonka toki tekisin jos haluaisin pitää tämän kanssa vihkisormusta. Tämä on kuitenkin itsessään sen verran suurikokoinen ja näyttävä, että vihkisormukseksi haluan mitä luultavimmin toisen käden keskisormeen tai nimettömään yksinkertaisen rivitimanttisormuksen.

E. Lindroosin palveluille täytyy antaa kyllä isot kehut. Myyjät ovat todella asiantuntevia ja mukavia ja liike käyttää ilmeisen taitavaa kultaseppää. Totesin tämän kun kosinnan jälkeen sain sormuksen ja noin viikon ajan pohdin, että onko sormus sittenkin vielä vähän liian suuri. Sormuksen sopivuuteenhan vaikuttaa esimerkiksi rungon paksuus eli ohutrunkoisissa sormuksissa on syytä valita pienempi koko kuin paksummissa. Päätin viedä sormuksen vielä pienennettäväksi ja olin hieman sydän kurkussa kun kultaseppä soitti minulle kysyäkseen, että miten haluan sormuksen pienennättävän. Se kun olisi kuulemma hieman hankalaa kun sormusta oli jo kertaalleen pienennetty ja vaarana oli timanttien istutusten löystyminen. Hän ehdotti, että sormuksesta voisi tehdä hieman soikion mallisen, jolloin se kuulemma estäisi myös sormusta kääntyilemästä sormessa. Odotin, että sormuksesta olisi tullut selkeästi jotenkin kananmunan muotoinen, mutta kultaseppä oli niin taitava ja tarkka työssään, että sormuksesta ei kyllä todellakaan tahdo huomata, että sen muoto olisi mitään muuta kuin pyöreä. Nyt on juuri täydellisen kokoinen sormus sormessa ja tosiaan voin antaa täydet suosittelut E. Lindroosille. Oli myös todella kiva ele kun mies sai sormuksen maksaessaan kaupan päälle lahjakortin Stockan shamppanjaloungeen, jossa kävimme nauttimassa lasilliset kun haimme sormuksen tuosta toisesta pienennyksestä :)

Tulipas tästä pitkä sepustus. Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun! Olisi kiva kuulla kommenteissa, että millä periaatteella teillä hankittiin kihlasormus ja millaisista sormuksista itse pidätte? :)