Kaasojen ja bestmanien kiitoslahjat

Kaasojen ja bestmanien lahjat ja niiden tarpeellisuus tuntuvat herättävän jonkin verran keskustelua ainakin Facebookin hääryhmien perusteella. Me olimme sopineet etukäteen, että maksaisimme kunkin kaason mekosta 50€ ja heidän meikkinsä hääpäivänä. Näiden lisäksi halusin antaa jonkin pienen kiitoslahjan heille ja samoin Matias bestmaneilleen.

Päädyin kokoamaan kaasoilleni pienet lahjapussit, joissa olisi häiden aattoa ja hääamua varten kivoja pieniä juttuja. Halusin, että saisimme hengailla tuon edellisen illan ja aamun ihanissa aamutakeissa, jotka olisivat sellaiset, joita tytöt toivottavasti haluaisivat käyttää vielä häiden jälkeenkin. Tämän vuoksi en halunnut aamutakkeja, joissa olisi lukenut pelkkä "bridesmaid" tai jotain vastaavaa. Innostuin Etsystä löytämistäni personoiduista aamutakeista, joissa jokaisen nimen alkukirjainta koristi kaunis kukkakuvio ja oma nimi. Tuon nimen alapuolella olevan Bridesmaid- tekstin olin itseasiassa alunperin pyytänyt jättämään kokonaan pois, mutta ainakin tytöt vakuuttelivat, että tuo teksti ei haittaa takin jatkokäyttöä.

Kassiin sujahti myös pikkolopullot skumppaa (paitsi yhdelle siideri makunsa mukaan), korealaiset kangaskasvonaamiot sekä käsintehtyjä belgialaisia suklaakonvehteja. Näitä pikkulahjoja oli mielestäni hauska koota ja tytötkin tuntuivat olevan mielissään mikä tietenkin oli pääasia.

Bestmaneille puolestaan Matias halusi ostaa isot ja laadukkaat kylpypyyhkeet häitä edeltävän illan saunomista varten. Sen lisäksi itse hääpäivää varten pussukoista löytyi tummansiniset henkselit, rusetti ja taskuliina. Loppujen lopuksi bestmaneilla oli kaksikin rusettia, joista valita, sillä Matias oli aiemmin tilannut yhdet rusetit netistä, mutta kun muutamaa päivää ennen häitä näytti siltä etteivät ne ehtisi ajoissa perille niin Matias kävi ostamassa toiset kaupasta. Kuitenkin rusetit kolahtivat postilaatikkoon vielä samana iltana, joten pojat saivat ainakin valinnan varaa!

Minusta jonkinlainen kiitoslahja on kiva ele kaasoille ja bestmaneille, oli kyse sitten ihan vain suklaarasiasta tai jostain isommastakin lahjasta. Mitä mieltä te olette tästä konseptista?

P.S. Nyt on käynnissä tammikuun Love Me Do-häämessujen nimeämiset Vuoden hääblogi-äänestykseen. Jos mielestäsi blogini ansaitsisi paikan tuossa äänestyksessä niin voit antaa äänesi TÄÄLLÄ.

Potrettikuvat kaasojen ja bestmanien kanssa

Säästääksemme aikaa ja minimoidaksemme vieraiden odotuttamisajan, olimme sopineet, että minusta ja kaasoista otettaisiin potrettikuvat Furuvikin Kartanolla ennen vihkimistä. Tämä olikin varsin hyvä päätös ja meidän kuvaushetki oli jotenkin ihanan hauska ja rentouttava, joten pystyin unohtamaan edes hetkeksi edessä häämöttävän vihkimisen aiheuttaman jännityksen.

Samantyylinen, mutta hieman lyhyempi kuvaussessio oli sovittu myös Matiakselle ja bestmaneille ennen vihkimistä. Olimme miettineet, että poikien kuvaukseen olisi kiva saada jokin muu ympäristö kuin kartanon puutarha ja nopeasti päädyimmekin siihen, että nuo kuvat voitaisiin ottaa Paraisten keskustassa olevalla söpöllä kävelykadulla, jonka kautta Matias ja bestmanit olisivat jokatapauksessa kävelleet matkalla kirkolle. Näistä kuvista tulikin mielestäni todella kivoja ja pojilla näytti myöskin olleen hauskaa!

Minun ja Matiaksen kahdenkeskisten potrettien jälkeen otimme myös koko kaaso- ja bestman porukan kanssa muutamat yhteiskuvat ennen onnitteluita ja alkumaljaa.

Näitä kuvia katsoessa tulee aina niin hyvä mieli ja pintaan nousee ennen kaikkea kiitollisuus siitä miten mahtavia ystäviä meillä onkaan ♥

Hääpäivän aamu

Hääpäivänä heräsimme aurinkoiseen aamuun hieman ennen klo 7 ja hetkeä myöhemmin kampaaja-meikkaajamme Irina saapui hotellille. Irinan oli siis määrä tehdä minulle hääkampaus ja meikki sekä meikit kaasoilleni. Ensiksi hänen penkkiinsä istahti Emmi meidän muiden mutustellessa aamupalaa. Klo 9 aikaan hotellille saapui toinen kampaaja Krista tekemään kaasojen kampauksia. Meillä oli varattu siis aikaa yhteensä neljälle meikille ja neljälle kampaukselle klo 7-12 kahden tekijän voimin.

 Noin klo 10 aikoihin paikalle saapui myös kuvaajamme Joni Alhonen, joka tuli kuvaamaan tätä aamuista valmistautumistamme. Kampaukset ja meikit valmistuivat ajallaan, mutta hieman sydämen tykytystä aiheuttanut asia oli morsiuskimppuni sekä kaasojen rannekukat. Olin nimittäin alunperin sopinut kukkakaupan kanssa, että hakisimme nuo kukat matkalla hotellilta juhlapaikalle ja kellonajankin piti olla sopiva. Kuitenkin hääviikolla kukkakauppa ilmoitti, että kukat pitäisi hakea aamulla klo 9, sillä he ovat lähdössä joillekin messuille. Ilmoitin tuolloin, että tämä aikataulu ei ole meille mahdollinen ja että aiemman sopimamme aikataulun piti olla heille ok. Tällöin kukkakauppa ehdotti, että he lähettäisivät kukat meille lähettipalvelulla ja suostuin tähän melko pitkin hampain, sillä enteilin heti tässä riskin mahdollisuuden, että mitä jos lähetti myöhästyisi tai kukat joutuisivat jonnekin hukkaan.

 Kerrankin voin sanoa, että ärsyttipä olla noin oikeassa enteilyjeni kanssa. Saimme nimittäin jossakin vaiheessa puhelun hotellimme respasta, että Naantalin Kylpylästä oltiin soitettu, että kukat olivat päätyneet heille. Kukkakauppa oli nimittäin kirjoittanut paikaksi Naantalin Kylpylän, mutta osoite oli kyllä meidän hotellille. Tässä oli nyt siis sekä lähettipalvelun että kukkakaupan huolimattomuutta. Kukkakauppa ei vastannut yrityksiini soittaa, mutta onneksi muistin aivan sattumalta lähettipalvelun nimen, jonka matkaan kukkakauppa oli sanonut kukat laittavansa. Onnistuin siis etsimään heidän numeronsa ja puhelun päätteeksi kukat luvattiin yrittää toimittaa meille ajoissa. Onneksi olin alunperin sanonut kukkakaupalle lähes tuntia todellista aiemman lähtöajan, joten kukat ehtivät hyvin perille. Kukkiin itsessään olin aivan mielettömän tyytyväinen, mutta hieman kyllä ärsytti setviä tätä asiaa hääaamuna.

Noin puolen päivän aikaan isäni tuli hakemaan minut ja kaasoni hotellilta ja lähdimme Naantalista kohti Paraista. En halunnut istua häämekkoni kanssa autossa yli 45 minuuttia, joten päästyämme perille Furuvikin Kartanolle puin mekkoni päälle siellä. Juhlapaikalla nostimme myös kaasojen kanssa yön kylmiössä olleet kukkamaljakot paikoilleen. Kun mekko oli saatu päälle ja kukat pöydille niin kuvaaja otti potrettikuvia minusta ja kaasoista mikä säästäisi aikaa varsinaiselta potrettikuvaukselta vihkimisen jälkeen. Kuvauksessa hurahtikin sen verran aikaa, että kuvaajalla tuli jo hieman kiire lähteä ottamaan vastaavia kuvia Matiaksesta ja bestmaneista Paraisten keskustaan. Meidän kaavailtu pieni lounashetki muuttui myös juoksuevästykseksi kun piti jo lähteä viemään kaasojen tavaroita hotelliin matkalla kirkolle. Tässä meinasi pieni stressi iskeä, mutta olimme kuitenkin kirkolla onneksi ihan hyvissä ajoin.

Kaikki postauksen kuvat: Joni Alhonen (JA-Media)

Kaasojen mekot löydetty

Vaikka blogin puolella on nyt ollut muutaman viikon hiljaiseloa muiden kiireiden vuoksi niin hääjärjestelyt eivät ole olleet lainkaan nukuksissa, päinvastoin! Tämän parin viikon aikana olemme muun muassa saaneet kutsukortit painosta, tehneet alustavan rungon hääpäivän ohjelmasta, valinneet hääbändin biisilistasta meidän juhlissa soitettavat kappaleet, valinneet hääviinejä ja löytäneet mekot kaasoille, josta kerronkin nyt tässä postauksessa enemmän.

Kaasojen mekkojen suhteen minulla oli etukäteen toiveena, että mekot olisivat pitkät ja että niiden värit sointuisivat edes jotenkin yhteen keskenään. Ei siis niin, että yhdellä olisi kirkkaan punainen, toisella turkoosi ja kolmannella keltainen leninki. Näiden ”ehtojen” puitteissa kaasot saisivat siis itse valita juuri sellaiset mekot kuin haluaisivat ja missä jokainen tuntisi olonsa hyväksi. Onneksi kaikki kolme olivat jo lähtökohtaisesti innostuneita juuri pitkähelmaisista mekoista. Mekkojen maksamisesta sovimme, että minä ja Matias maksaisimme jokaisesta mekosta 50€ ja kaasot maksaisivat sitten itse mahdollisen ylimenevän osan.

Alun perin meidän oli tarkoitus laittaa mekkoja tilaukseen hääviinien maisteluillan yhteydessä tämän viikon lauantaina, mutta innostuimme katsomaan mekkoja jo muutamaa viikkoa aikaisemmin kun olimme viettämässä porukalla iltaa Emmillä. Tuolloin kartoitimme pitkien juhlamekkojen valikoiman Zalandon, Nellyn ja Bubbleroomin nettikaupoista. Niin ja taisimme tehdä pikavisiitin myös Elloksen sivuille, mutta hylkäsimme kyseisen sivuston hyvinkin nopeasti huonon valikoiman vuoksi. Ehdottomasti paras tarjonta löytyi Nellyltä ja Bubbleroomilta, joihin molempiin päädyimme tekemään tilaukset. 

Nellyssä yllättävän monia potentiaalisia mekkoja oli jäljellä enää muutama kappaletta, joten päädyimme tilaamaan saman tien omat kappaleet kaikille, jotka halusivat kyseistä mekkoa sovittaa. Tämä sen vuoksi, että jos yhden sovitusmekon perusteella kaikki olisivatkin halunneet juuri saman leningin niin olisi melko todennäköistä, että kyseinen vaate olisi jo myyty loppuun ennen kuin olisimme ehtineet tehdä täydennystilauksen. 

Bubbleroomista tilasimme sen sijaan yhden kappaleen kutakin mekkoa sovitettavaksi. Mittoja ottaessamme huomasimme, että kaikki kaasoni ovat melko samankokoisia, joten todennäköisesti sama koko olisi kaikille oikea. 

Tytöt pääsivät sovittelemaan mekkoja eilisen viininmaistelu illan yhteydessä ennen bestmaneiden saapumista paikalle ja minä sain tällä kertaa olla se, joka nautti upeasta mekkoshowsta. Mekkopakettien avaaminen oli hieman jännittävää, sillä kukaan meistä ei oikein tarkkaan muistanut, että mitä kaikkea olimmekaan tilailleet silloin muutama viikko sitten.

Emmin (kuvassa vasemmalla) päällä oleva vihreä mekko herätti kovasti ihastusta niin mallinsa kuin värinsä puolesta. Kyseinen mekko olikin erittäin potentiaalinen vaihtoehto aivan viime metreille asti, mutta varsinkaan erään toisen vaihtoehdon rinnalla se ei näyttänyt ehkä yhtä juhlavalta. Tässä oli lisäksi niin pitkä helma, että sitä olisi varmasti joutunut jonkin verran lyhentämään. Siirillä (keskellä) päällä oleva vaaleansininen mekko diskattiin melko nopeasti pois pelistä eli ilmeisesti väri ei miellyttänyt oikein ketään. Tarulla on tässä päällä sama mekko vaaleanpunaisena.

Niin kuin kuvista näkyy niin kokeilimme eri mekkoyhdistelmiä monilla eri värikomboilla ja niin, että jokainen sai sovittaa kaikkia niitä mekkoja, jotka itseä kiinnostivat vähintään jonkin verran.

Yllä näkyvän mekon tilasimme kahdessa eri värissä. Malli sinänsä oli ihan kiva, mutta ensimmäisen kuvan väri ei sytyttänyt ketään ja toinen taas sitten ei herättänyt oikein mitään erityisiä tunteita. Ehkä hieman pliisu siis.

Tämä kolmikko taisi loppujen lopuksi olla kaikista yhdistelmistä toiseksi kovin suosikki, mutta mihin tytöt lopulta päätyivät?

Tadaa! Tämä viimeisenä sovitettu tummansininen mekko vei lopulta kaikkien sydämet. Mekko näytti kaikkien yllä ihanan juhlavalta ja sai tytöt näyttämään ihan tyrmäävän upeilta! Näissä keinovalossa otetuissa kuvissa mekot näyttävät melkein mustilta, mutta väri on todellisuudessa selkeästi tummansininen. En rehellisesti sanottuna olisi uskonut, että kaikki päätyisivät lopulta valitsemaan aivan saman mekon vieläpä samassa värissä, mutta näin siinä sitten vain kävi. Tässä värissä on sekin hyvä puoli, että rannekukat, joissa tulee todennäköisesti olemaan valkoisen ja haalean vaaleanpunaisen sävyjä erottuvat tummansinisestä varmasti hyvin edukseen. Kyllä on tämä morsian nyt tyytyväinen ♥

My "I do" would not be the same without you

Otsikon lause on omistettu kolmelle ihanalle naiselle, joita minulla on ilo ja kunnia kutsua parhaiksi kavereikseni ja kaasoikseni ♥  Nämä tyypit haluankin esitellä myös täällä blogissani, sillä he ovat kuitenkin isossa roolissa niin elämässäni kuin meidän hääpäivässä ja sen suunnittelussa.

Olen tutustunut Emmiin, Siiriin ja Taruun jokaiseen hieman eri aikaan ja eri kautta. Siirin (toinen vasemmalta kuvassa) kanssa olimme aikoinaan useamman vuoden samassa partiossa, mutta lopetettuani kyseisen harrastuksen ylä-asteella jäi myös yhteydenpito kokonaan. Emmin (ensimmäinen vasemmalta) tiesin taas isoskoulutuksesta, mutta emme tuolloin kyllä juurikaan jutelleet keskenämme. Taru puolestaan tuli lukiossa juttelemaan minulle (olimme ehkä jollakin samalla kurssilla?) ja tuolloin oikeastaan meidän porukka muodostui. Tässä jengissä parasta on, että voi olla juuri oma itsensä ja jakaa luottamuksella kaikki mahdolliset asiat. Tällaisista ystävistä osaa olla ihan mielettömän kiitollinen ♥

Itselleni kaasojen valinta ei tuottanut vaikeuksia, silä olin tainnut jo vuosia sitten ilmoittaa tytöille, että jos joskus menen naimisiin niin haluan heidät kaasoikseni. Onneksi kaikki suostuivat! ;)
Vaikka vielä ei ole tarvinnut kaasoja vaivata varsinaisilla hääjärjestelyillä niin on ihanaa kun tietää, että kaikki tulee varmasti sujumaan paremmin kuin hyvin kun nämä leidit ovat ympärillä. Hommaa helpottaa myös se kun kaikki tuntevat toisensa jo entuudestaan niin hyvin, että varmasti uskaltavat sanoa mitä mieltä ovat toisten ehdotuksista häiden suhteen ja kaasojen välinen yhteistyö pelaa takuuvarmasti. Kuten viime postauksessa mainitsinkin niin hauskaa on, että myös Siiri on menossa naimisiin ja heidän häissään minä, Emmi ja Taru olemme kaasoja. Häähumua tulee siis riittämään tässä porukassa tulevina vuosina!

Olisi hauska tietää, että miten teidän muiden kaasovalinnat menivät? Oliko teillekin itsestäänselvää, että ketä pyydätte kaaso(i)ksi? :)