Kirkolta juhlapaikalle Inkan kyydissä

Helmikuussa 2018 kirjoittelin tässä postauksessa haaveestani saada meille kyyditys kirkolta juhlapaikalle hevoskärryillä. Tuota talvea seuranneen kevään aikoihin aloin kartoittamaan kunnolla Turun alueella toimivia hevoskärry-yrityksiä ja pyysin muutamalta tarjouksen. Niin vaihtamiemme viestien kuin hinnan perusteella meidät vakuutti eniten Tmi Inkantinki, jolta päädyimmekin tuon kyydityksen varaamaan.

Meidät kirkolta juhlapaikalle muutaman kilometrin matkan kuljetti siis ihana suomenhevonen nimeltä Inka 1800-luvun lopun Viktoria-vaunuissa eli tämä kulkupeli sopi senkin puolesta kuin nakutettu häidemme kartanomiljööseen. Ja voi että miten tästä kyydistä nautimmekaan! Tämä heppakärrykyyti oli yksi niistä asioista, joita olin odottanut hääpäivässä eniten ja se kyllä lunasti kaikki odotukset ja enemmänkin.

Heti hevoskärryn lähdettyä kirkolta avasimme shamppanjan ja fiilistelimme ensihetkiä tuoreena avioparina ihanan aurinkoisessa kesäsäässä. Tuo meidän matka kirkolta juhlapaikalle oli sen verran lyhyt, että autossa ei olisi ehtinyt kuin muutaman lauseen vaihtaa, mutta noin 20 minuutin hevoskärrykyydissä ehdimme nautiskelemaan tuosta hetkestä ihan eri tavalla. Saimme ohikulkeneilta tuntemattomilta ihmisiltä paljon onnitteluja ja vilkutuksia sekä tietenkin omilta vierailtamme, jotka ajoivat bussilla ja osa omilla autoillaan meidän ohitse juhlapaikalle.

Kun saavuimme kartanon pihaan niin kaikki vieraat olivat vastaanottamassa kärryämme onnittelu-huutojen saattelemana. Koko tuo hevoskärrykyyti oli kokonaisuudessaan yksi niistä hääpäivän hetkistä, joihin todella toivoisi pääsevänsä takaisin. Jos siis jollakin on kirkolta (tai muulta vihkipaikalta) sopiva reitti juhlapaikalle ja kyyditys heppakärryllä houkuttelee niin en voi kuin suositella tätä ihan täysillä. Sateen varalta ainakin näissä kärryissä on pystyyn nostettava kuomu ja runsashelmaisia mekkoa varten lisäsuojana voidaan käyttää vielä vilttejä, mutta kyllähän tällainen kyyti antaa huomattavasti enemmän silloin kun sää suosii.

Postauksen kuvat: Joni Alhonen paitsi kuvat 6 ja 8, jotka ovat vieraiden ottamia

Viimeaikaisia hääpuuhia

Viime aikoina tahti hääasioiden hoitamiseen on vain kiihtynyt, joka tietysti tarkoittaa sitä, että meidän suuri päivää lähenee ihan hurjaa vauhtia! Koska viime viikkoina on häärintamalla tapahtunut ja tulee vielä tapahtumaan melko paljon niin ajattelin tehdä pientä koontia, että millaisten hääasioiden parissa viime viikot ovat menneet.

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna suuntasimme äitini kanssa Turkuun suunnittelemaan floristimme kanssa minun hääkimppuani sekä kaasojen rannekukkia. Floristimme sattui juuri osallistumaan tuolloin ehdottomanani päiväni Hus Lindmanissa pidetyssä pieneen häätapahtumassa, joten palaverimme meni oikein mukavasti hääkakkumaistelun lomassa ja uskon, että ideoistani saatiin kiinni. Kukkasuunnitelmistamme kirjoittelinkin jo tarkemmin täällä.

Vapun jälkeen koitti tammikuusta asti odotettu päivä kun sain hakea hääpukuni White Dressiltä. En tiedä, että onko kyseessä jokin morsianten tyypillinen jännitysmomentti, mutta jostain syystä pelkäsin, että entä jos hääpukuni ei mahtuisikaan päälleni, vaikka liikkeessä ollut sovituskappale oli juuri omaa kokoani. Hassuksi tuon pelkoni teki myös se, että olen pikemminkin laihtunut jokusen kilon tuosta sovituksesta, joten järjellä ajateltuna tietenkin mekko mahtuisi pälleni. Sain siis huokaista helpotuksesta kun mekko sujahti ylleni oikein mallikkaasti. Tosin vähän liiankin, sillä ompelijan kanssa totesimme, että puvussani on vyötärön kohdalla reilusti ylimääräistä kangasta kun ihmettelin, että miksi puku ei istu yhtään niin hyvin sovituskappale. Välisovituksessa viime viikolla vyötärö olikin kavennettu ja nyt olen puvun istuvuuteen todella tyytyväinen. Vielä edessä on helman lyhennyksen viimeistely ja rannelenkkien vaihto. Tein eri ompelimoiden välillä suhteellisen paljon vertailua ja lopulta päädyin viemään mekkoni Ateljee ompelimo Suvi Valanteelle, joka sijaitsee Espoon Tapiolassa. Suvin kokemus juuri hääpukujen korjausompelusta vakuutti minut ja ompelimon sijainti on itselleni kätevä varsinkin kun puvun kanssa joutuu näitä välisovituksia tekemään.

Häidemme viimeinen ilmoittautumispäivä vieraille oli lauantaina 4.5. Aivan valtaosa vieraista oli onneksemme ilmoittautunut tähän mennessä ja vain muutamaa tarvitsi viikonlopun jälkeen muistutella asiasta. Meidän kutsulistalla oli 93 henkilöä, joista kolme ilmoitti, että on estynyt tulemaan eli näillä näkymin meidän häitä juhlitaan 90 vieraan voimin. Nyt voimmekin sitten laittaa vieraiden paikkamerkit tilaukseen!

Muutamia viikkoja sitten päädyimme myös varaamaan vieraille bussikuljetuksen kirkolta juhlapaikalle. Alunperin emme ajatelleet kyytiä varata vaan tilata etukäteen kirkolle tilatakseja. Jossain vaiheessa laitoin kuitenkin ihan mielenkiinnosta tarjouspyynnön tilausajot.net- sivustolle. Muutama alussa tullut tarjous oli sen verran korkea, että sillä hinnalla diili bussikuljetuksesta olisi todellakin jäänyt tekemättä. Saimme kuitenkin yhden erittäin kohtuullisen tarjouksen, jonka vuoksi päätimme bussikyydityksen varata. Olisihan se nimittäin kiva, että vieraat pääsisivät mahdollisimman helposti ja nopeasti juhlapaikalle.

Soitin taannoin vihkipaikkakuntamme kirkkoherranvirastoon kysyäkseni vihkimisen kestosta sekä muista vihkimiseen liittyvistä käytännön asioista. Tässä yhteydessä kävi ilmi, että esteettömyystodistuksen lisäksi meidän pitäisi toimittaa papillemme etukäteen vihkiraamattu omasta kotiseurakunnastamme. Eipä olisi tullut tällainen asia ikinä mieleen jos se ei olisi tuossa yhteydessä tullut esille! Seuraavaksi soitin siis kotiseurakuntaamme, jossa kävimme läpi esteiden tutkintaan liittyviä asioita (olen huomannut, että kyseisestä aiheesta liikkuu Facebookin hääryhmissä melko epämääräistä ja virheellistäkin tietoa) sekä kysyäkseni, että miten saisin meille vihkiraamatun. Sovimmekin, että käyn hakemassa sen viikonloppuna kotikirkkomme vahtimestarilta. Homma hoitui siis lopulta varsin kätevästi, mutta tämä tosiaan kannattaa pitää mielessä jos tiedossa on kirkollinen vihkiminen oman kotiseurakunnan ulkopuolella.

Kuun puolivälissä laitoin tilauksen vetämään Urjalan Makeistukkuun, josta tilasimme muutaman jutun vieraslahjoja varten sekä erilaisia suklaita hääkakun kaveriksi kahvipöytään. Varsinaista karkkibuffettia meille ei siis tule, mutta ajattelin, että kakun lisäksi voisi olla kiva tarjota jotain pientä makeaa. Suklaat olivat tähän mielestäni hyvä, edullinen ja helppo ratkaisu. Tilattavan määrän arvioiminen tuntui sen sijaan aluksi hankalalta. Lopulta päädyimme tilaamaan suklaata 5,5kg, joka tekisi 90 vieraalle reilu 60 grammaa per henki. Uskoisin tämän riittävän hyvin ja mahdolliset ylimääräiset suklaat voi sitten laittaa vielä myöhemmin tarjolle. Täytyy muuten antaa täydet pisteet Urjalan Makeistukulle toimituksen nopeudesta. Tein nimittäin tilauksen keskiviikkona ja torstaina sain jo ilmoituksen, että tuotteet ovat noudettavissa postista.

Tuntuu, että viime aikoina aikaa on vierähtänyt niin paljon eri häihin liittyviä asioita hoitaessa, että tämä postaus ei loppuisi ikinä jos alkaisin erittelemään aivan kaikkea. Näiden lisäksi olemme muun muassa tehneet laskelmat ja ennakkotilauksen häihin tulevista juomista, sopineet vihkikeskustelun ja kirkkoharjoituksen ajankohdan, lyöneet lukkoon kuvauspalaverin kuvaajan kanssa ja tehneet muutamia puuttuvia koristehankintoja. Lisäksi itselleni tarttui eilen mukaan kaupoilta kakkoskengät ja häätuoksu, josta lisää vähän myöhemmin. Tällä viikolla pidämme myös kaasojeni kanssa askarteluillan, jossa viimeistelemme polttarikirjani ja teemme vieraslahjapusseja sekä tuunaamme kylttejä häihin. Onneksi pidän Exceliä näistä kaikista hoidettavista asioista tai muuten jotain varmasti unohtuisi hoitaa ajallaan!

Millaista vaihetta teidän hääsuunnitteluissa eletään?

Love and marriage go together like a horse and carriage

Hääauto on ollut itselleni häiden suunnittelussa yksi niitä harvoista "hällä väliä"- asioista. Olen ajatellut, että pääasia on, että pääsemme kirkolta hääpaikalle jollakin katseenkestävällä kulkupelillä maksamatta itseämme liian kipeiksi. Huomasin kuitenkin hiljattain, että mielessäni oli alkanut kummittelemaan eräs vaihtoehto hääautolle...

...nimittäin hevoskärryt! Taisin olla 11-vuotias kun lumoutuneena katsoin tätini häissä heidän nousevan kirkolta kauniiseen hevoskärryyn, jolla he matkasivat juhlapaikalle. Tämä ajatus painui kuitenkin vuosien saatossa unholaan ja ajattelin, että meille tulisi se perinteinen hääauto. En tiedä herättikö tämän unelmoinnin se, että vihkikirkkomme tulee olemaan sama kuin tädilläni ja hänen miehellään, mutta huomasin ajattelevani miten ihana kulkupeli hevoskärryt olisivatkaan.

H

Ajattelin kuitenkin, että Matias haluaisi mielummin valita meille hääauton, jonka etsimisen olimme sopineet hänen tehtäväkseen. Mutta kun tätini viime vuoden lopulla muisteli hääpäiväänsä ja kertoi tuon hevoskärryn olleen yksi päivän kohokohdista niin innostuin asiasta entisestään ja uskaltauduin ehdottamaan sitä myös Matiakselle. Hetken pohdinnan jälkeen hänkin totesi, että olisivathan hevoskärryt melko ainutlaatuinen kulkupeli hääpäivälle!

Voi vitsit miten innoissani tästä olenkaan! Furuvikin Kartanolle johtaa todella kaunis hiekkatie, joka on reunustettu lehtipuilla, joten tämä kokemus tulee varmasti olemaan ihanan romanttinen ♥ Hieman olen jo kerinnyt kartoittamaan, että mistä tuon hevoskärryn ajureineen vuokrattua, mutta vielä pitää selvitellä asiaa lisää. Jos jollakin on tähän vinkkejä niin kertokaa ihmeessä! :)

Oletteko te ajatelleet kulkupeliksi häihin jotakin muuta kuin hääautoa?

P.S. Kuinka moni tunnistaa, että mistä kappaleesta otsikon sanat ovat? ;)

Kuvat: täältä, täältä ja täältä