Morsiamen häälook - mekko ja asusteet

*Postaus on hääpuvun osalta yhteistyö White Dressin kanssa*

Kuten tässä postauksessa viime talvena kerroinkin, hääpukuni löytyi lopulta Helsingin Stockmannin yläkerrassa sijaitsevasta White Dress- hääpukuliikkeestä Pronoviaksen mallistosta. Kun aloin etsimään hääpukua niin kahdesta asiasta olin varma. En halunnut niin sanottua prinsessa-mallista mekkoa enkä olkaimetonta pukua (ja minun hääpukunihan oli lopulta näitä kumpaakin). Olin siis lähtökohtaisesti aivan vakuuttunut siitä, että tulisin haluamaan vartalonmyötäisen puvun, jossa kurvini pääsisivät oikeuksiinsa. Kyse ei loppujen lopuksi ollut siitä etteikö tuollainen mekkomalli olisi sopinutkaan minulle vaan ennemminkin siitä, että en saanut noissa puvuissa sitä kuuluisaa morsian- fiilistä.

Se, että päätin ylipäänsä sovittaa hääpukuani oli osittain vitsikin. Olin kyllä todella tykästynyt off shoulders- mallisiin pukuihin ja mielestäni tässä puvussa oli ihan täydellinen yläosa, mutta helman osalta tämä ei vastannut yhtään sitä mitä olin etsimässä. Sovitinkin tätä pukua lähinnä sillä ajatuksella, että halusin nähdä miten yläosa sopisi ylleni ja ajattelin myös, että annetaan nyt sitten seurueeni nähdä minut tällaisessa kunnon tylliunelmassa mistä he olivat puhuneetkin.

Hetken aikaa mekossa oltuani aloin kuitenkin ihastumaan siihen todella kovasti. Ensimmäistä kertaa minulla oli sellainen olo, että tämä mekko on nimenomaan HÄÄpuku. Ihastuin myös siihen pieneen yksityiskohtaan puvussa, että nuo off shoulder- olkaimet olivat irrotettavat, joten mekolle sai helposti kaksi erilaista ilmettä. Otin olkaimet pois esimerkiksi onnittelujen ajaksi, sillä ihmisiä halaillessa ne olisivat muuten lähteneet samantien irti. Jos siis olisin halunnut pitää olkaimia koko illan niin olisin ehdottomasti ommelluttanut ne mekkoon, sillä nyt ne olivat kiinni vain pienillä neppareilla. Kokonaan taisin irrottaa olkaimet hääkakun leikkaamisen jälkeen.

Sen verran on kyllä pakko sanoa, että käytännöllisyyden huipentuma tämä mekko ei ollut valtavan helman vuoksi, mutta silti niin ihana, että ei kyllä kaduta ollenkaan! Helmaa sen sijaan olisi voinut lyhentää vähän enemmän näin jälkikäteen ajateltuna. Hyvä puoli tuossa valtavassa laahuksessa oli näyttävyyden lisäksi, että se pysyi lähes koko ajan kauniin näköisenä. Monissa sovittamissani mekoissa nimittäin kyllä oli upea laahus, mutta kävellessä ne menivät välittömästi niin epämääräiseen myttyyn, että tuntui kuin laahuksen pointti olisi kadonnut kokonaan. Tässä puvussa tuota ongelmaa ei onneksi ollut. Mekon laahus näkyy parhaiten näissä vihkimistä käsittelevän postauksen kuvissa.

Hääpäivän asusteet esittelinkin tarkemmin tässä postauksessa. Minulla oli siis simppeli pitkä huntu, jonka otin pois alkumaljojen ja onnitteluiden jälkeen. Kenkinä minulla olivat ihanat Minna Parikan vaaleanpunaisella glitterillä kuorrutetut Raquelit, jotka kuitenkin vaihdoin ballerinoihin jonkin ajan jälkeen jalkani rasitusmurtuman takia. Onneksi nuo Parikat pääsevät kunnolla käyttöön myöhemmin!
 

Koruina minulla oli perintösormuksesta alunperin teetetty rannekoru sekä astetta kimaltavammat kaulakoru ja korvikset. Sekä tietenkin sormukset! Nämä olivat mielestäni juuri sopiva yhdistelmä pukuni kanssa, sillä yläosan avonaisuus kaipasi ehdottomasti jotain kaulakorua ja korvikset erottuivat kauniisti hiusteni ollessa kiinni.

Rannekorun teettäminen vanhasta sormuksesta

Omien havaintojeni mukaan moni morsian kokee merkitykselliseksi käyttää esimerkiksi äidin tai isoäidin vanhaa korua hääpäivänä. Minä mukaan lukien. Ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta, sillä en varmasti ole yksin sen kanssa, että mielessäni oli ollut jo kauan tietty suvussa kulkenut koru, jota haluaisin hääpäivänä käyttää, mutta en oikein tiennyt, että miten.

Kyseessä on kultainen kuukivisormus, jonka olen saanut rippipäivänäni mummiltani ja jonka hän puolestaan on saanut itse rippilahjaksi omilta isovanhemmiltaan. Koru ei ole enää nykymittapuulla rahallisesti arvokas, mutta tunnearvoa siinä on senkin edestä. Olen jo vuosia halunnut saada tämän aarteeni käyttöön, mutta sormuksen ongelmana on ollut keltakultainen väritys ja ennen kaikkea se, että se ei hyvin pienen kokonsa vuoksi mahtunut kuin pikkusormeeni. Nyt häiden kynnyksellä äitini ehdotti, että voisin teetättää sormuksesta jonkin muun korun, jolloin voisin käyttää sitä häissä ja saada tuon korun muutenkin käyttöön. Innostuin ajatuksesta kovasti ja aloin etsimään netistä inspiraatiota, että miksi koruksi tuo sormus voisikaan muuntautua.

Lopulta päädyin oikeastaan kahteen vaihoehtoon; sormuksesta tulisi joko kaula- tai rannekoru. Koska minulla oli jo hankittuna häihin erittäin mieluinen kaulakoru niin oli helppo tehdä päätös, että sormuksesta tulisi rannekoru. Lukuisten kuvien selailun jälkeen löysin vihdoin sellaisen rannekorun mallin, joka kolahti heti. Rannekorustani tulisi tyylikäs rengas, jonka keskellä komeilisi sormuksen kuukivi ja jonka avoimia päätyjä koristaisivat jonkinlaiset pallurat.

Lähetin kahteen eri kultasepänliikkeeseen kuvat sormuksesta sekä tästä löytämästäni inspiraatiokuvasta ja pyysin tarjouksen hopeisesta rannekorusta. Hintaero näiden kahden liikkeen välillä oli sen verran suuri, että päädyin viemään korun edullisempaan, Kirkkonummella sijaitsevaan RMV-koruun, jonka palveluita perheeni on käyttänyt aiemminkin.

Viime viikolla lähdin hakemaan valmista korua hieman jännityksellä, mutta sain onneksi huokaista helpotuksesta, sillä lopputulos oli jopa vielä hienompi kuin mitä olin odottanut! Koru on ihanan siro ja se sopii hyvin mielestäni niin arki-  kuin juhlakäyttöön. Tuo mummini vanhasta sormuksesta siirretty kuukivi sovitettiin hopeisiin renkaaseen, jonka päädyt muotoiltiin toivomallani tavalla. Sormuksen alkuperäisen kultaisen rungon sain talteen jos sitä haluaa myöhemmin uusiokäyttää johonkin toiseen koruun.

Kaikkiaan korun teettäminen maksoi 150€, joka on mielestäni erittäin kohtuullinen hinta varsinkin ottaen huomioon, että toisessa saamassani tarjouksessa hinta-arvio oli 350-400€. Olen myös kovin iloinen siitä, että sormuksen alkuperäinen omistaja eli mummini piti lopputulotuksesta todella paljon.

Onko lukijoiden joukossa muita morsiamia, jotka aikovat käyttää vanhoja koruja häissään ja onko joku muukin uskaltautunut antamaan niille uuden olomuodon?

Hääpäivän asusteet

Nyt kun olen saanut kotiutettua lähes kaikki hääpäivän asusteeni niin ajattelin esitellä täällä, että millainen yhdistelmä näistä oikein muodostuu. Vielä en tosin ole mallaillut näitä kaikkia yhdessä parhaillaan ompelijalla työn alla olevan pukuni kanssa. Haluan kuitenkin uskoa, että näistä muodostuu yhdessä oikein kiva kokonaisuus.

 Hunnun kohdalla mietin pitkään, että keskittyisinkö metsästämään sitä hääkirppareilta, mutta päädyin lopulta hankkimaan sen mekon yhteydessä White Dressistä. Halusin kuitenkin sovittaa huntua mekon kanssa ennen ostopäätöstä ja varmistaa, että väri ja malli varmasti miellyttävät itseä. Minulla on nimittäin aika pieni ja kapea pää ja pelkistä kuvista esimerkiksi hunnun leveyttä on vaikea arvioida. En halunnut siis, että huntu peittää huppumaisesti liikaa päästäni. Kokeilin useampaa erilaista huntua ja tulin siihen tulokseen, että parhaiten pukuni kanssa sopi hyvin yksinkertainen pitkähkö huntu. Huntu laskeutuu häämekkoni helman päälle, mutta ei tule siitä kuitenkaan yli.

Hääkoruista minulla oli jonkinlainen visio, mutta ei kuitenkaan mitään ehdottoman selkeää. Korvakoruiksi halusin jotkut muut kuin nappikorvikset eli ne saisivat hieman roikkua, mutta eivät liikaa. Olen aina pitänyt koruissa pisaran muodosta, joten se olikin melko selkeä ennakkosuosikki. Tammikuun Love Me Do- messuilla bongasin nopeasti kiinnostavan pisteen, jossa oli paljon kauniita koruja. Iskin silmäni juurikin pisaranmallisiin korviksiin ja vertailu muiden mallien kanssa vahvisti ajatukseni juuri tästä pisaran muodosta. Korvikset lähtivät siis matkaan ja aivan sattumalta samoilla messuilla Ateljé Aarian pisteellä huomioni kiinnittyi kauniisiin kaulakoruihin. Ihastuin tähän niin ikään pisaran malliseen kaulakoruun, joka oli tarpeeksi siro ja sopi ihanasti yhteen löytämieni korvisten kanssa. Siinä mielessä hyvä, että molemmat korut löytyivät samalla kertaa messuilla niin niitä pääsi mallaamaan helposti yhteen. Nämä korut ovat myös siitä kivoja, että ne käyvät mielestäni hyvin juhlakoruina myös omien häiden jälkeen. Käsikoruna minulla tulee olemaan mummini vanhasta sormuksesta teetetty rannekoru, joka on parhaillaan kultasepällä tekeillä. Kerron tuosta prosessista tarkemmin kunhan saan hakea valmiin korun kotiin.

Sukkanauha ei ollut itselläni kovinkaan suuren panostuksen kohteena. Olimme saaneet Vanajanlinnan Häätapahtuma With Loven goodiebagin mukana Lisa Charmelin kauniin sukkanauhan ja ajattelin, että en edes lähde aktiivisesti etsimään muuta tilalle. Pidin kuitenkin esimerkiksi häämessuilla silmäni auki ja päätin, että jos ihastuisin johonkin muuhun sukkanauhaan enemmän niin voisin hankkia sellaisen. Lopulta kuitenkin päädyin siihen, että tulen laittamaan tämän lahjaksi saadun sukkanauhan, joka on tarpeeksi mukava päällä ja ajaa asiansa varmasti mainiosti. 

Hääkenkäni olenkin jo esitellyt tarkemmin tässä postauksessa. Olen ajanut kenkiä sisään lähinnä kotona siivotessani ja yhden kerran nämä ovat päässeet jo tositoimiin työpaikkani pikkujouluissa. Vielä kuitenkin haluaisin näitä joissain juhlissa ennen häitä käyttää, jotta ne ehtisivät muotoutua paremmin jalkaan. Näiden korkkareiden rinnalle hankin varakengiksi aivan perus ballerinat jos jossain vaiheessa iltaa jalat väsyvät liikaa.

Häälaukkuni hankinta osoitti, että hääblogien kiistattomat hyödyt on jälleen todistettu. Olin nimittäin jo melko pitkään etsiskellyt sopivaa häälaukkua löytämättä mieluisaa. Olin asettanut häälaukulle melko pienen, 30 euron budjetin, sillä ajattelin, että todennäköisesti tulisin laittamaan laukun kiertoon häiden jälkeen. Bongasin Kristan hääblogista hänen häälaukun hankinnastaan kertovan postauksen, jossa hän oli arponut kahden laukun välillä. Krista oli päätynyt itse lopulta hyvinkin erilaiseen laukkuun, mutta ystävällisesti laittanut postaukseen linkin toisen vaihtoehdon myyntilmoitukseen, joka oli Tori.fi:ssä myynnissä. Klikkasin tuota linkkiä oikeastaan ihan vain mielenkiinnosta, mutta kävikin niin, että ihastuin kyseiseen laukkuun kovasti. Tässä laukussa minua viehätti ennen kaikkea söpö rusetti ja tarpeeksi suuri koko eli tähän mahtuu helposti kaikki hääpäivän tärkeimmät tykötarpeet. Hintaa tälle laukulle tuli postikuluineen 21€ eli ei paha!

Unelmien hääkengät - check!

Kuten otsikko paljastaakin niin olen tällä hetkellä unelmieni hääkenkien onnellinen omistaja ♥ En ole tainnut hääkengistä yleensäkkään täällä blogin puolella aiemmin mainita. Yksi tärkeimmistä kriteereistäni hääpopoille oli, että niissä olisi korkoa, mutta ei kuitenkaan yli 10cm. Minusta ei saisi tekemälläkään tennarimorsianta, sillä korot vain luovat itselleni todellisen juhlan tunteen. Lisäksi kenkien tulisi tietenkin olla mahdollisimman mukavat ja tukevat jalassa, jotta ne pysyisivät hyvin mukana tanssin pyörteissä. Olin etukäteen pohtinut, että joko hääkenkäni olisivat kastia "ihan kivat", joiden ei tarvitsisi palvella enää hääjuhlan jälkeen (tällöin sen tulisi näkyä myös hinnassa) tai sitten häät olisivat täydellinen (teko)syy unelmieni kenkien ostamiseen, jolloin ne voisivat olla luonnollisesti arvokkaampi hankinta kun käyttöä tulisi takuuvarmasti myös häiden jälkeen.

Halusin hankkia hääkengät ennen kesää, jolloin ajattelin aloittaa hääpukujen sovittamisen. Muutamalta sivustolta katselin hääkenkiä, jotka olivat lähinnä tuota "ihan kiva"- kategoriaa. Aika nopeasti klikkailin kuitenkin itseni Minna Parikan nettisivuille. Olen jo vuosia haaveillut Parikan Raquel- kengistä ja kun entinen kollegani kehui niitä erinomaisiksi hääkengiksi niin ajattelin katsastaa noiden kenkien nykyisen värivalikoiman. Valkoisina näitä kenkiä en halunnut, sillä niille tuskin tulisi enää heidän jälkeen käyttöä. Punaisista pidän noin muuten, mutta jotenkaan ne eivät tunnu omiksi hääkengikseni ihan sopivilta. Sen sijaan iskin silmäni Raqueleihin sävyssä pink glitter (ylemmässä kuvassa ensimmäisinä) ja ajattelin, että myös hopea glitterisille täytyisi antaa mahdollisuus. Noissa pinkeissä minua houkutti myös se, että niitä saisi juuri omassa kengänkoossani, joka on 39,5. Törmään nimittäin usein kenkiä ostaessa ongelmaan, että koko 39 on liian pieni, mutta 40 liian iso.

Muutama viikko sitten olimme äitini kanssa pyörimässä Helsingin keskustassa. Tällöin ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki käydä samalla katsomassa näitä kenkiä ihan paikan päällä kun olisi makutuomarikin mukana. Pinkin ja hopeisten kenkien lisäksi liikkeeseen oli juuri tullut uutena värinä tuollainen huurteinen vaaleanpunainen. Arvaatteko, että mihin näistä kengistä lopulta päädyin?

Kyllä se vain niin oli, että nämä alkuperäiset suosikkini ihastuttivat myös livenä eniten. Tämä oli itselleni pieni lottovoitto senkin vuoksi, että nämä kengät olivat näistä ainoat, joista sai myös puolikkaita kokoja. Nimittäin näissäkin kengissä oli niin, että ainoastaan juuri tuo koko 39,5 oli itselleni sopiva.

Ja ovathan nämä kengät nyt aivan ihanat. Vähän överit, mutta ihanat! Nämä ovatkin ensimmäinen hankinta omaan häälookkiini. Nyt on reilu vuosi aikaa ajaa näitä sisään suurta päivää varten. Kuka muu tunnustaa tekevänsä tätä siivoammalla kotona uudet kengät jalassa?

Onko muilla morsiammilla jo hääkengät hankittu ja minkä tyylisiä kenkiä te olette katselleet? :)