Polttarit ysäriteeman hengessä

Olin tiennyt polttareitteni ajankohdan etukäteen muutamaa kuukautta ennen itse päivää. Alunperin minun ei pitänyt saada päivää tietooni, mutta kyseiselle päivälle meinasi tulla niin paha tuplabookkaus, että kaasojen oli pakko paljastaa polttareiden ajankohta. Itseäni tämä paljastuminen ei kyllä haitannut yhtään. Minulla kun kalenteri täyttyy aina sellaista vauhtia, että oli paljon mukavampi suunnitella muuta ohjelmaa kun ajankohta oli tiedossa.

Olin saanut pientä vihjettä polttareitteni teemasta edeltävänä päivänä kun hain postilaatikosta polttarikirjeeni, joka sisälsi pienen runon sekä pakkauslistan. Olin etukäteen hieman miettinyt, että tulenkohan saamaan polttarikirjettä vai en. Kun kirjettä ei sitten alkanut kuulumaan polttariviikolla niin päättelin, että sitä tuskin tulisi ollenkaan. Perjantaina kuitenkin selvisi, että polttarikirjeeni oli ollut jo tiistaista asti meidän postilaatikossa. Minulla oli ollut aivan superkiireinen viikko ja luulin, että Matias olisi käynyt katsomassa postit ja Matias taas luuli, että minä olisin hakenut ne. Tuskin olisin perjantainakaan postilaatikolle suunnannut elleivät kaasot olisi laittaneet kyselyä Matiakselle, että olenko käynyt hakemassa posteja. Pakkaaminen polttareita varten ei ollut suinkaan ainoa ohjelmani perjantai-illalle nimittäin silloin juhlittiin myös ystäväni Sarahin polttareita. Itse osallistuin niihin tosin vain muutaman tunnin ajaksi, kunnes totesin oloni melko huonovointiseksi ja päätin lähteä kotiin parantelemaan seuraavaa päivää varten. Jossain vaiheessa iltaa olin aivan varma, että tulisin oikeasti kunnolla kipeäksi ja epätoivo meinasi jo iskeä pahemman kerran.

Lauantaina heräsin kuitenkin onneksi paremman olon kera ja aloin jännittämään, että milloin polttarini mahtaisivat alkaa. Kello oli ehkä puoli 10 kun kaasoni Emmi, Siiri ja Taru soittivat ovikelloa ja siitä alkoi neiti-elämän hyvästely. Aavisteluni teemasta osui melkolailla oikeaksi ja sain päälleni kerrassaan hurmaavat ysärirytkyt. Matias lähti kuskaamaan meidät päivän ensimmäiseen kohteeseemme ja aavistelin, että jotain aktiviteettia olisi varmaankin luvassa. Päädyimme Helsingin Sörnäisiin EtnoFitness- tanssikoululle, jossa tapasimme koko polttariporukkani. Olin niin onnellinen ja otettu siitä, että kaikki 13 kaasojen välityksellä kutsumaani ystävää olivat päässeet paikalle. Yksi oli tullut varta vasten paikalle Ruotsista asti!

EtnoFitneksellä aktiviteetiksemme paljastui tanssitunti teemaan sopivasti ysärihengessä. Tunnin nimi taisi olla 90's Dance Party. Meillä oli ohjaajana todella hauska Topi, joka onnistui luomaan tunnille ihanan rennon ja vapautuneen tunnelman. Mielestäni oli kivaa, että teimme tunnilla ihan oikeasti tanssikoreografian, jossa oli jonkin verran haastetta, mutta joka ei  ollut ylivoimaisen hankala kellekään. Pääasia oli kuitenkin pitää porukalla hauskaa, vaikka kaikki askeleet eivät olisikaan menneetkään ihan nappiin. Olin toivonut, että polttarini ikuistettaisiin jollain hauskalla tavalla ja tytöt toteuttivat tämän videokuvauksen muodossa eli pitkin päivää kuvailtiin videoklippejä sekä tietysti tuo (UPEA) tanssikoreografia kokonaan. Ystäväni Hannah on luvannut editoida päivästämme tuon videon ja on kyllä ihana ajatus, että kuvien ja muistojen lisäksi saan vielä polttarivideonkin.

Tanssitunnin jälkeen kohotimme koko porukalla skumppalasit ja sain vielä viimeisen asusteen ysärilookkiini. Pakko kommentoida sen verran, että tuo lippis on vanha sisäpiirivitsi ja tytöt olivat tuunanneet siitä tällaisen yksisarvisjuhlahattu-version. Voitte vain kuvitella millaisia katseita tuo viritelmä päivän aikana keräsi ja uhkailin monet kerrat "unohtavani" kyseisen lätsän johonkin kaupungille.

Tytöt olivat askarrelleet minulle ihan mielettömän hienon polttari eli påltzukirjan. Samalla kun suuntasimme ravintolaan lounaalle niin sain alkaa suorittamaan ensimmäistä tehtävää. Kirjassa oli erilaisia kysymyksiä pitkälti tulevaan avioliittoon liittyen, joihin minun piti saada eri neuvonantajilta vastauksia. Neuvonantajista sain erillisen listan ja aloin metsästämään muun muuassa yli 60v pariskuntaa, turistia, henkilöä, jolla on parta ja ratikkamatkustajaa. Muutamaa nihkeää yksilöä lukuunottamatta ihmiset tuntuivat kyllä toimivan ihan mielellään avioliittoneuvojina. Alunperin meidän oli ilmeisesti tarkoitus jatkaa tämän ja erään toisen tehtävän suorittamista puistossa lounaan jälkeen, mutta koska toukokuinen räntäsade yllätti poppoomme niin valtaosan tehtävistä suoritin kauppakeskuksessa sekä hotellillamme.

Matka siis jatkui kohti majapaikkaamme, joka paljastui Helsingin Clarion- hotelliksi. Hotellilla nautiskelimme hetken skumpasta ja jatkoimme polttarikirjan tehtäviä. Tämän jälkeen suuntasimme hotellin katolla sijaitsevalle uima-altaalle sekä saunaosastolle. Ainoa harmituksen aihe oli kurja sää, sillä kauniilla ilmalla uiskentelu ja näkymät olisivat varmasti olleet kivemmat, mutta onneksi hyvä seura kompensoi paljon!

Uinnin ja saunomisen jälkeen aloimme laittautumaan ja minäkin sain vihdoin pukea omat vaatteet päälleni. Kaasot olivat varanneet huoneeseemme jos jonkinlaista pikkuevästä (ja tietenkin sitä toivomaani skumppaa), joista laittautumisen lomassa nautiskelimme. Seuraavaksi suuntasimmekin hotellin lähellä olevaan ravintolaan illalliselle.

Illallisen jälkeen palasimme hotellille ja lähdimme viettämään loppuiltaa Clarionin ihanaan Sky Room- baariin, joka on ihan lempparini. Tuolla on aina kiva tunnelma ja niin hyviä drinkkejä! Ja näköalat ovat tietysti myös iso plussa. Yön mittaan ihmiset suuntasivat omaan tahtiin hotellihuoneisiin nukkumaan ja viimeisen porukan kanssa lähdimme yöpuulle kello kahden aikaan kun baari sulkeutui.

Oli todella kiva, että porukastamme kaikki jäivät Clarioniin yöksi, sillä seuraavana aamuna näimme vielä koko poppoon kanssa hotellin aamupalalla, jonka jälkeen jokainen lähti omaan tahtiin kohti kotia. Me suuntasimme kaasoni Emmin kanssa aamulla vielä hotellin uima-altaalle, jonka koin olleen polttareitteni kirsikka kakun päällä, sillä sunnuntaina sää oli ihanan aurinkoinen ja nyt uima-altaalta pääsi ihailemaan maisemia ihan eri tavalla. Uinnin jälkeen pakkailimme kaasojen kanssa tavaroita ja ehdimme hetken vielä lekotellakin ennen kuin oli aika luovuttaa hotellihuone ja astua polttarikuplasta takaisin arkeen. Huoneessa vielä ollessamme minut valtasi niin suuri kiitollisuuden tunne siitä mitä kaikkea minulle oltiin järjestetty ja että kaikki lähimmät ystäväni olivat päässeet osaksi päivääni, että itkuhan siinä liikutuksesta tuli.

Kiitos siis vielä meidän mahtavalle porukalle ja ennen kaikkea maailman parhaille kaasoilleni Emmille, Siirille ja Tarulle ♥