sunnuntai 18. elokuuta 2019

"Mutta suurin niistä on rakkaus" - meidän vihkiminen

Meidän vihkikirkkomme oli Paraisten keskiaikainen kivikirkko, joka on yksi Suomen vanhimmista kirkkorakennuksista. Olen aina pitänyt kyseistä kirkkoa todella juhlavana ja kauniina, joten olin todella mielissäni, että saimme mennä naimisiin juuri tuolla.

Odottelin vihkimisen alkua kirkon sakastissa isäni, kaasojeni sekä siskoni kanssa. Tuo odottelu oli varmasti hääpäivän jännittävin hetki. Hörpiskelin hermostuneesti vettä ja koitin vain hengitellä rauhassa, että jännitys ei kasvaisi ihan liian suureksi. Sisääntulon toteutimme niin, että häämarssin alkaessa soimaan ja kirkon ovien avautuessa, kaasoni menivät yksi kerrallaan edeltä alttarille omille paikoilleen ja me tulimme isäni kanssa perästä. Meillä oli sisääntulomarssina Prinsessa Ruususen häämarssi, joka oli ollut lapsesta saakka haavemarssini omiin häihin. Sitä kuunnellessa tulee vain kylmät väreet jokaikinen kerta. Oli myös aika mieletöntä ajatella, että tasan 28 vuotta aiemmin äitini oli astellut tuon saman kirkon käytävää, saman kappaleen tahdissa vanhempieni hääpäivänä.

Yksi pieni kömmähdys tuossa sisääntulossa kuitenkin tapahtui. Nimittäin mekkoni erittäin runsasta helmaa ei ehkä kuitenkaan oltu lyhennetty edestä tarpeeksi sillä ensimmäisellä askeleella kirkkosaliin, astuin korollani johonkin helman sisätylliin, jolloin tyllin kanttinauhaan tuli pieni repeämä, josta jalkani sujahti lävitse. Tätä on hieman hankala selittää eikä kohellusta huomannut kuulemma kukaan muu kuin minä itse, mutta kävelin siis matkan alttarille ikään kuin pieni lenkki toisessa nilkassani helman alla ja toivoin, että en tämän vuoksi kompastu. Matkasta selvittiin onneksi kunnialla ja tuossa vaiheessa olin jännityksestä huolimatta vain yhtä hymyä kun näin kaikki läheisemme ja Matiaksen kirkossa.

Papin puhe meille oli mielestäni ihanan lämminhenkinen ja keräsi jälkikäteen kehuja vierailtakin. Minulla oli muutenkin alttarilla Matiaksen kanssa hyvä ja onnellinen olo. Pahin jännitys oli onneksi takanapäin. Yksi vihkimisen koskettavimmista hetkistä oli siskoni meille lukema perinteinen korinttilaiskirjeen kohta Raamatusta kun hänkin meinasi liikuttua kesken puhumisen. Meillä oli kirkossa myös yksi musiikkiesitys kun kaverimme lauloi meille kanttorin pianosäestyksellä Elton Johnin Your Songin.

Rehellisesti sanottuna, en edes tiedä, että mikä meidän kirkosta poistumismarssin nimi on. Minulle sisääntulomarssi oli tärkeä, mutta poistumiskappaleesta olimme antaneet kanttorille vapaat kädet ja toivoimme ainoastaan jotakin iloista ja kevyttä kappaletta. Tämä mielestäni toteutuikin hyvin ja meidän vanavedessä kirkosta vieraat johdattivat ulos kaasot ja bestmanit. Kiersimme sakastin kautta takaisin kirkkoon ja odotimme hetken, että vieraat asettuivat tekemään meille kunniakujan ja saippuakuplat saatiin jaettua. Kirkosta ulosastuessamme seremoniamestarimme esitteli meidät ensimmäistä kertaa avioparina ja saippukuplien saattelemana poistuimme kirkosta kohti erityistä kyytiämme, josta lisää myöhemmin omassa postauksessa. 

Postauksen kuvat: Joni Alhonen

2 kommenttia:

  1. Kaunis kirkko ja mekkosi laahus on näyttänyt niin nätiltä alttarilla <3 Tiedätkö että periikö Paraisten kirkko maksun vihkimisistä jos ei asu paikkakunnalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia ♥ Halusinkin juuri, että laahus olisi nimenomaan kirkossa edukseen. Olimme itsekin ulkopaikkakuntalaisia ja vihkiminen ei maksanut mitään Paraisten kirkossa :)

      Poista