Hääpäivän aamu

Hääpäivänä heräsimme aurinkoiseen aamuun hieman ennen klo 7 ja hetkeä myöhemmin kampaaja-meikkaajamme Irina saapui hotellille. Irinan oli siis määrä tehdä minulle hääkampaus ja meikki sekä meikit kaasoilleni. Ensiksi hänen penkkiinsä istahti Emmi meidän muiden mutustellessa aamupalaa. Klo 9 aikaan hotellille saapui toinen kampaaja Krista tekemään kaasojen kampauksia. Meillä oli varattu siis aikaa yhteensä neljälle meikille ja neljälle kampaukselle klo 7-12 kahden tekijän voimin.

 Noin klo 10 aikoihin paikalle saapui myös kuvaajamme Joni Alhonen, joka tuli kuvaamaan tätä aamuista valmistautumistamme. Kampaukset ja meikit valmistuivat ajallaan, mutta hieman sydämen tykytystä aiheuttanut asia oli morsiuskimppuni sekä kaasojen rannekukat. Olin nimittäin alunperin sopinut kukkakaupan kanssa, että hakisimme nuo kukat matkalla hotellilta juhlapaikalle ja kellonajankin piti olla sopiva. Kuitenkin hääviikolla kukkakauppa ilmoitti, että kukat pitäisi hakea aamulla klo 9, sillä he ovat lähdössä joillekin messuille. Ilmoitin tuolloin, että tämä aikataulu ei ole meille mahdollinen ja että aiemman sopimamme aikataulun piti olla heille ok. Tällöin kukkakauppa ehdotti, että he lähettäisivät kukat meille lähettipalvelulla ja suostuin tähän melko pitkin hampain, sillä enteilin heti tässä riskin mahdollisuuden, että mitä jos lähetti myöhästyisi tai kukat joutuisivat jonnekin hukkaan.

 Kerrankin voin sanoa, että ärsyttipä olla noin oikeassa enteilyjeni kanssa. Saimme nimittäin jossakin vaiheessa puhelun hotellimme respasta, että Naantalin Kylpylästä oltiin soitettu, että kukat olivat päätyneet heille. Kukkakauppa oli nimittäin kirjoittanut paikaksi Naantalin Kylpylän, mutta osoite oli kyllä meidän hotellille. Tässä oli nyt siis sekä lähettipalvelun että kukkakaupan huolimattomuutta. Kukkakauppa ei vastannut yrityksiini soittaa, mutta onneksi muistin aivan sattumalta lähettipalvelun nimen, jonka matkaan kukkakauppa oli sanonut kukat laittavansa. Onnistuin siis etsimään heidän numeronsa ja puhelun päätteeksi kukat luvattiin yrittää toimittaa meille ajoissa. Onneksi olin alunperin sanonut kukkakaupalle lähes tuntia todellista aiemman lähtöajan, joten kukat ehtivät hyvin perille. Kukkiin itsessään olin aivan mielettömän tyytyväinen, mutta hieman kyllä ärsytti setviä tätä asiaa hääaamuna.

Noin puolen päivän aikaan isäni tuli hakemaan minut ja kaasoni hotellilta ja lähdimme Naantalista kohti Paraista. En halunnut istua häämekkoni kanssa autossa yli 45 minuuttia, joten päästyämme perille Furuvikin Kartanolle puin mekkoni päälle siellä. Juhlapaikalla nostimme myös kaasojen kanssa yön kylmiössä olleet kukkamaljakot paikoilleen. Kun mekko oli saatu päälle ja kukat pöydille niin kuvaaja otti potrettikuvia minusta ja kaasoista mikä säästäisi aikaa varsinaiselta potrettikuvaukselta vihkimisen jälkeen. Kuvauksessa hurahtikin sen verran aikaa, että kuvaajalla tuli jo hieman kiire lähteä ottamaan vastaavia kuvia Matiaksesta ja bestmaneista Paraisten keskustaan. Meidän kaavailtu pieni lounashetki muuttui myös juoksuevästykseksi kun piti jo lähteä viemään kaasojen tavaroita hotelliin matkalla kirkolle. Tässä meinasi pieni stressi iskeä, mutta olimme kuitenkin kirkolla onneksi ihan hyvissä ajoin.

Kaikki postauksen kuvat: Joni Alhonen (JA-Media)