Häävalssi

Ajatella, että nyt ollaan meidän hääpäivän tapahtumissa jo häävalssissa asti. Enää ei olekaan jäljellä kuin muutama postausta tähän blogiin. Jos teille tulee mieleen jotain, mistä toivoisitte, että kertoisin vielä meidän päivässä niin laittakaa ihmeessä kommenttia. Tulen kirjoittamaan vielä ainakin meidän hääbändistä ja glittermeikkaajasta sekä vieraslahjoista.

Nyt kuitenkin itse tämän postauksen aiheeseen. Meille oli alusta lähtien selvää, että tanssisimme häissämme perinteisen häävalssin. Toki olen monesti ihaillut tarkkaan harkittuja, erilaisia koreografioita viliseviä häätansseja, mutta tällaisen opettelu olisi vaatinut hieman liikaa. Toisaalta sitten, vaikka hääparin tanssi onkin tärkein juuri parille itselleen niin vieraan näkökulmasta pidän sellaisia tansseja melko tylsänä katsottavana, jossa hääpari vain nojailee toisiinsa hieman hytkyen. Valssi tuntui siis senkin vuoksi sopivimmalta valinnalta meidän häätanssiksi, sillä se ei olisi liian vaikea, mutta siinä olisi kuitenkin hieman enemmän "actionia" kuin edellä mainitussa tanssissa.

Myöskin kappaleen valinta oli meille hyvin selkeä homma. En edes muista, että milloin totesimme yksissä tuumin, että meidän häävalssi tulisi olemaan Myrskyluodon Maija. Tämä saattoi olla jo ennen kihlaustakin. Meille meri ja saaristo ovat todella tärkeitä ja tämä kappale on aina kolahtanut meihin molempiin. Oikeastaan ainoa tähän kappaleeseen liittyvä päätös oli soitettavasta versiosta. Alunperin olimme ajatelleet perinteistä instrumentaalista versiota, jossa ei ole laulua ollenkaan. Kuitenkin joitakin vuosia sitten tutustuimme Waltteri Torikan ja Maria Ylipään esittämään laulettuun versioon tästä kappaleesta. Tämä tulkinta vei meidän molempien sydämet, joten lopulta päädyimme siihen, että sen tahtiin tanssisimme myös häävalssimme. Meillähän oli häissä soittamassa bändi, mutta halusimme soittaa nauhalta juuri tuon Torikan ja Ylipään laulaman kappaleen. Varmaankin kappaleen kuuntelemalla ymmärtää aika hyvin, että miksi.

Taisimme harjoitella häävalssiamme yhteensä kaksi kertaa. Eräs tanssia harrastanut kaverimme katsoi ensimmäisellä kerralla, että valssasimme edes suurinpiirtein kappaleeseen sopivassa rytmissä ja hänen avullaan lisäsimme tanssiin muutaman simppelin tvistin.

Hääpäivänä tanssimme ennen kaikkea tunteella kuin mikään mahtava tanssispektaakkeli mielessämme. Monien vieraiden kyynelistä päätellen osasimme välittää tuon tanssimme tunnelman heillekin mikä on tietenkin ihan mahtavaa. Teknisenä suorituksena olen myös ihan tyytyväinen tanssiimme näin jälkikäteen sitä videolta katsoneena, vaikka todettakoon, että hääpukuni valtavan helman kanssa valssaaminen ei ollut kovin helppoa ja siitä piti pitää kiinni rannelenkin lisäksi myös toiselta puolelta helmaa.

Lopuksi vielä yhden vieraamme kuvaama pieni video, jossa näkyy osa tanssistamme. Häävalssin jälkeen kehiin astui mahtava bändimme, josta tosiaan lisää omassa postauksessa.