Morsiamen häälook - mekko ja asusteet

*Postaus on hääpuvun osalta yhteistyö White Dressin kanssa*

Kuten tässä postauksessa viime talvena kerroinkin, hääpukuni löytyi lopulta Helsingin Stockmannin yläkerrassa sijaitsevasta White Dress- hääpukuliikkeestä Pronoviaksen mallistosta. Kun aloin etsimään hääpukua niin kahdesta asiasta olin varma. En halunnut niin sanottua prinsessa-mallista mekkoa enkä olkaimetonta pukua (ja minun hääpukunihan oli lopulta näitä kumpaakin). Olin siis lähtökohtaisesti aivan vakuuttunut siitä, että tulisin haluamaan vartalonmyötäisen puvun, jossa kurvini pääsisivät oikeuksiinsa. Kyse ei loppujen lopuksi ollut siitä etteikö tuollainen mekkomalli olisi sopinutkaan minulle vaan ennemminkin siitä, että en saanut noissa puvuissa sitä kuuluisaa morsian- fiilistä.

Se, että päätin ylipäänsä sovittaa hääpukuani oli osittain vitsikin. Olin kyllä todella tykästynyt off shoulders- mallisiin pukuihin ja mielestäni tässä puvussa oli ihan täydellinen yläosa, mutta helman osalta tämä ei vastannut yhtään sitä mitä olin etsimässä. Sovitinkin tätä pukua lähinnä sillä ajatuksella, että halusin nähdä miten yläosa sopisi ylleni ja ajattelin myös, että annetaan nyt sitten seurueeni nähdä minut tällaisessa kunnon tylliunelmassa mistä he olivat puhuneetkin.

Hetken aikaa mekossa oltuani aloin kuitenkin ihastumaan siihen todella kovasti. Ensimmäistä kertaa minulla oli sellainen olo, että tämä mekko on nimenomaan HÄÄpuku. Ihastuin myös siihen pieneen yksityiskohtaan puvussa, että nuo off shoulder- olkaimet olivat irrotettavat, joten mekolle sai helposti kaksi erilaista ilmettä. Otin olkaimet pois esimerkiksi onnittelujen ajaksi, sillä ihmisiä halaillessa ne olisivat muuten lähteneet samantien irti. Jos siis olisin halunnut pitää olkaimia koko illan niin olisin ehdottomasti ommelluttanut ne mekkoon, sillä nyt ne olivat kiinni vain pienillä neppareilla. Kokonaan taisin irrottaa olkaimet hääkakun leikkaamisen jälkeen.

Sen verran on kyllä pakko sanoa, että käytännöllisyyden huipentuma tämä mekko ei ollut valtavan helman vuoksi, mutta silti niin ihana, että ei kyllä kaduta ollenkaan! Helmaa sen sijaan olisi voinut lyhentää vähän enemmän näin jälkikäteen ajateltuna. Hyvä puoli tuossa valtavassa laahuksessa oli näyttävyyden lisäksi, että se pysyi lähes koko ajan kauniin näköisenä. Monissa sovittamissani mekoissa nimittäin kyllä oli upea laahus, mutta kävellessä ne menivät välittömästi niin epämääräiseen myttyyn, että tuntui kuin laahuksen pointti olisi kadonnut kokonaan. Tässä puvussa tuota ongelmaa ei onneksi ollut. Mekon laahus näkyy parhaiten näissä vihkimistä käsittelevän postauksen kuvissa.

Hääpäivän asusteet esittelinkin tarkemmin tässä postauksessa. Minulla oli siis simppeli pitkä huntu, jonka otin pois alkumaljojen ja onnitteluiden jälkeen. Kenkinä minulla olivat ihanat Minna Parikan vaaleanpunaisella glitterillä kuorrutetut Raquelit, jotka kuitenkin vaihdoin ballerinoihin jonkin ajan jälkeen jalkani rasitusmurtuman takia. Onneksi nuo Parikat pääsevät kunnolla käyttöön myöhemmin!
 

Koruina minulla oli perintösormuksesta alunperin teetetty rannekoru sekä astetta kimaltavammat kaulakoru ja korvikset. Sekä tietenkin sormukset! Nämä olivat mielestäni juuri sopiva yhdistelmä pukuni kanssa, sillä yläosan avonaisuus kaipasi ehdottomasti jotain kaulakorua ja korvikset erottuivat kauniisti hiusteni ollessa kiinni.